Mauri Sariola : Onnensoturit

'Lasten ristiretki' on päättynyt ja äärimmäisille pohjan perille entistä aseveljeä vastaan taistelemaan työnnetyt nuoret ikäluokatkin kotiutetaan vihdoin viimein. Hävinnyt sodan jälkeen ajat maassa ovat kovat – mutta kovia ovat poikakin. Jokaisella on kiire kivuta vihreälle oksalle ja tähän kiirein kilpailuin sävytämään mylläkään sukeltautuu opiskelemaan Lapin sodan yhtenäistämät nuoret asevelimilkkot. Aluksi kaikki näyttää olevan vain työtä ja vaivaa; harmaata teoriaa, jonka varjossa nuoruuden kultainen puu uhkaa lakastua. Mutta ei aiakaan, kun luonto jo tietää tikanpojat: samanikäiset paisuvat puun heun. Elämä avartuu, käy värikkääksi ja ryöpsähtää täyteen monivaihenteisia tapahtumia. Päämäärä ei kuitenkaan unohdu ja valmista tulee hiljalleen; tosin tavalla joka väkisinkin saa lukijan myötäelämään tämän erikoislaatuisen onnesoturikolmlkon mukana.

Sariolan esikoisromaani, ylioppilaselämää kuvaileva 'Joka tuulen kylvää...' esitteli lähinnä vain sen opiskelijajoukon, joka kuin viimeistä päivää eläen yritti ahmia kokemuksia ja ottaa takaisin sodassa menetetyt vuodet. 'Onnensotureissa' on toisenlainen ote. Raisu huolettomuus on nuorille mieille aina tunnusmerkillinen, mutta ihmisen on myös pakko kasvaa tehtäväänsä mukana. Hoviokeiludessa tuomarinvalkea vannottaessa vastuu alkaa jo painaa, ja kun kirjan päähenkilöt sen jälkeen hakeutuvat kukin omalle elämänuralleen, he muodostavat osansa siitä solukosta, jonka on vastattava kehityksen jatkumisesta.