Mauri Sariola : Punaisen kukon laulu : oikeudenkäyntiromaani

'Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa.' Tuomari Matti Viima tuumi, että Laura Hammarenin jutun onnekas päätös oli rauhoittanut vähän liikaakin. Hänen uusi viehättävä sihteerinsä Irja Hartikkakaan ei tuntunut oikein tyytyväiseltä asioiden luis­toon. Niinpä kun Teeriso-niminen puutarhuri pyysi puhelinlupaa­säy, Viima otti tämän ja rouva Teerison verukkeitta vastaan. Aviopari oli varsin tavallisen näköinen, mutta heidän asiansa oli lie­västi sanoen yllättävä. Pariskunta oli puolisen vuotta sitten ostanut puutarhatilan Helsingin lähistöltä. Aluksi kaikki oli sujunut hyvin, mutta sitten he olivat saaneet nimettömän kirjeen, jossa heitä pahempaa suositellaan muuttamaan paikkakunnalta. Vähän myöhemmin rikottiin suuren kasvihuoneen kaikki ikkunat. Sitten paloi talousrakennus saunanarkin seassa maan tasalle. Poliisi yritti turhaan selvittää asiaa, ja Teerisoidet elivät muut pari kuukakasi, yhä huimien painostetussa tilassa, kunnes kohtalokkaana yönä - ilmeeltään mahdollisimman arkisena - vain sattuma pelasti heidän henkensä. Viiman suorittamat tutkiumukset ja keskustelut poliisiviranomaisten kanssa eivät tuoneet mitään valaisua tähän häikäilemättömään vainoon. Asia jäi lepäämään, kunnes Viima Englannissa ollessaan luki tyrmistyttävän uutisen: Teerisoiden talo oli palanut, ja puutarhuri Teeriso sen mukana. Tapausta epäiltiin tuhopoltoksi, mutta tekijästä ei nytkään saatu selkoa. Asia oli jo melkein unohtunut Viiman mielestä, kun eräs yllättävä tapaaminen lähes vuotta myöhemmin pani liikkeelle tapahtumaketjun, jonka sähköisestä loppunäytöksestä Matti Viima selviää vain järjestämällä todellisen paukkuyllätyksen.