Mauri Sariola : Ukkotuomarin viimeinen juttu

Kihlakunnantuomari Usko Lammas­karinlahti on vanha ja yksinäinen mies, joka on päivätyönsä suorittanut syrjäisten seutujen tuomioistuimissa. Jälkikäteen katsottuna elämänkaari näyttää kovin loivalta ja vaatimattomalta, eikä viimeisessäkään käräjäjutussa ole sen suurempaa hohtoa. Sitä samaa rähjäästä ja ihmisten pienuutta paiskannetta, hirvenampumis­- ja tappelunnuhanha... Onneksi tässä jutussa on ehkä syytä antaa vapauttava tuomio, näkymätön se on monen käskynhaltijaksi päästää kuin istua. Ja liikealta - vaikka tie­toinen jäämäkämältä - tuntui raskaalta elinkautinen tuomio jollekkin rosolle uran päätteeksi. Sitten enää vain kiitospuhut jää väliin tuomarilta. Asia jää kuitenkin vaivaamaan välimat tuomaria. Selittämättömästä syystä hänestä alkaa tuntua, että juttu ehkä sitenkin oli jotain muuta kuin miltä se päältä näytti. Ja lähdettyään heti eläkkeelle siirtymisensä jälkeen - vieläpä lääkärin kuolemantuomitseman - matkalle nuoruutesan Pariisiin, hän kokee täräyttävän yllätyksen. Jutun juuret olivat sittenkin syvällä, hyvin syvällä! Hammasta purren kihlakunnantuomari toteaa, että hänellä on elämässään vielä ainakin yksi tärkeä tehtävä suoritettavanaan. Hänen lähtöjuttunsa ja hänen viimeinen jutt­- olikin jäänyt pahasti kesken. Mutta vielä hänellä on jonkin verran voimia, eikä hän ole tottunut elämässään jättämään mitään puolitiehen... Nyt jo viraton ukkotuomari hoitaa juttunsa viimeistelyn tavalla, joka saa lukijan haukkomaan henkeään.