Mauri Sariola : Vetämätön värisuora

Velazquezin maailmankuulu mestariteos 'Venus peilin edessä' riippuu ylhäisessä yksinäisyydessään Lontoon National Galleryssa. Siinä on alaston nainen selin mustalla silkillä. Nainen katselee kasvojaan pienestä käsipeilistä, jonka viereen on istahtanut pieni amorini.

Filosofian maisteri, kirjatoukka ja latinanlukija Juhani Uotila on nuorena ylioppilaana nähnyt taulun ulkomaanmatkallaan, ja hänelle on jäänyt pisto sydämeen. Eräänä toisena opiskelukesänään hän on uittoireilläniä opiskelurahoja ansaitessaan tavannut elämänsä naisen, supisuomalaisen neitosen aidossa suomalaisessa ympäristössä, mutta tämä tyttö on jäänyt hänelle vain haaveeksi. Sen jälkeen elämä kulkee kuluen. Nuori ylioppilas valmistuu, avioituu ja hoitaa virkaansa oppikoulunopettajana. Hänen pitäisi olla levollinen, tyytyväinenkin. Mutta sydämensä jossakin sopukassa hän tuntee elämänsä kapeksi. Häntä polttaa jokin — selittämätön — ja yhden kerran hän haluaisi olla vapaa, lähteä, nousta siiville. Minne ja mitä varten, sitä hän ei itsekään osaa itselleen tarkoin selittää.

Eräänä elokuisena iltana Velázquezin maalaus ja nuoruuden haave pelkistyvät yhdeksi kuvaksi. Tähän asti elämän pokeripelissä vain takapiruna lymyillyt latinanmaisteri uskaltautuu ojentamaan kätensä. Hän maksaa avauspanoksen, pyytää kortit ja PELAA. Värisuora, joka elämänpelissä sattuu vain kerran, sattuu hänenkin kohdalleen.