memori : Merestä me olemme nousseet

Päivänvaloon nostettu esikoisteos pöytälaatikon perukoilta. Runokirjan vanhimmat sanat muodostui ruutupaperille yli viisitoista vuotta sitten. Vuosien varrella tekstejä kertyi huomaamatta. Osa teksteistä jäi laatikkoon. Osa puolestaan herättää edelleen toistuvasti tunteita.

Ajatus teoksen julkaisemisesta kauhistuttaa ja kihelmöi yhtä aikaa. Toivon, että onnistun aukeama aukeamalta luomaan muotoaan vaihtavan tunnelman. Että yhytät itsesi seikkailemasta sen eri tasoilta.

Kirjassa sanojen vivahteikkuus ja monitulkintaisuus yhdistyy lapsuuttaan elävien tekoälyjen tyyliin jäsentää tätä maailmaa. Lopputulos ei olisi ennallaan ilman kuvituskuvia.

Kirjoitan itselleni. Toivon, että myös sinä voit ammentaa mielenmaisemastani. Ethän kiirehdi tekstieni parissa? Jos sanojen tarkoitus ei heti avaudu, anna niille hetken verran aikaa lisää.Tekstityypeistä minua on aina kiinnostanut eniten runous, lyriikka. En kuitenkaan kirjoita ytimekkäitä, oivaltavia haikuja. Mielestäni sanat kaipaa ympärilleen lisää sanoja tullakseen ymmärretyiksi. Siksi kirjoitan pitkästi. Aiheet löydän elämästä ja sen kaikista puolista. Maailmasta ympärilläni ja teknologian kehityksestä. Tutuista konsepteista ja luonnon ihmeellisyydestä.