Merete Mazzarella : Ei kaipuuta, ei surua : päivä Zacharias Topeliuksen elämässä

Takakansi

Zacharias Topelius uudenlaisessa, intiimissä lähikuvassa

ZACHARIAS TOPELIUS määritellään satasedäksi, lehtimieheksi, professoriksi ja kirjailijaksi, joka käsitteli historiallisia aiheita ja jota innoitti itsenäisen kansakunnan aate. Mutta suurmiehetkin ovat ihmisiä, ja se ajatus kantaa tätä Zacharias Topeliuksen yksityistä minää kuvaavaa esseeromaania.

Teoksen Topelius on perheenpää, joka haluaa pitää kotiloissa kuluneita vanhoja vaatteita, hän on kirjailija, joka käyttäätiltä vastata kirjeisiin ja olla rakastettu asutset, hän on isä, jonka ajatukset viipyvät kolmesta tyttärestä erityisesti Toinissa. Tämä muistuttaa tavallisesta ihmisestä, ja ystävästä ehkä enemmänkin.

Teos kattaa yhden joulukuisen päivän tapahtumat v. 1897. Tuo päivä on yhtä pitkä kuin elämä itse. Topeliuksen ajatukset liikkuvat lapsuudesta nuoruuteen, ystävyydestä intohimoon, mutta luovat kuvan nuorenaikarakkaudesta vaimooniaystä, täräristä lapsenlapsiin, joiden tulevaisuudesta hän tuntee jatkuvaa huolta.

Kirjan päähenkilö on Zacharias Topelius – vai onko se sittenkin Toini, hämmentävällä tavalla naisten välistä ystävyyttä vaaliva naimaton tytär, jonka käytöksessä piilee kapinaa, halu saada omaa tilaa ja oma elämä.

Kirjallisuudentutkija Merete Mazzarellan kirjailijaminä on ollut aiheen ääressä ahkaltavan rohkea. Topeliuksesta ei ole syntynyt jäykkää näköispatsasta vaan elävä, tunteva ihminen – ahdistuksineen ja vaivoineen, iloineen ja suruineen.

Esittely

On joulukuinen päivä vuonna 1897 Topeliuksen kotona Sipoon Koivuniemessä. Tavallinen elämänmeno ja tyttären paluu Helsingistä synnyttävät iäkkään Topeliuksen mielessä assosiaatioita ja limittävät mennyttä ja nykyhetkeä. Hänen mieleensä palaavat lapsuuden, nuoruuden ja voiman vuosien muistot, nuoruudenrakkaus, vaimovainaja, suhteet tyttäriin ja huoli näiden tulevaisuudesta. Kaikkeen tähän punoutuvat Topeliuksen ajattelun keskeiset teemat, ikääntymisen ja raskaaksi käyneen satusedän roolin pohdinta.

Toini-tyttären ja tämän ystävän Altan kautta Mazzarella kuvaa sitä, miten Topelius kyllä puolusti naisten oikeutta saada koulutusta mutta vastusti naisten äänioikeutta. Hienosti hän kuvaa, miten isä joutuu muuttamaan käsitystään Toinista, kun naisyhdistyksen kalenterista paljastuu, että Toini onkin se nuori runoilijatar, jonka nimimerkillä varustettuja tekstejä Topelius oli arvioinut positiivisesti.

Teoksen toisessa osassa kirjallisuudentutkija Mazzarella kertoo, miksi juuri Topelius alkoi kiinnostaa häntä ja miten materiaali ohjasi häntä yhä syvemmälle Topeliuksen perhe-elämän jännitteisiin ja tutkimaan sitä mistä ei haluttu puhua.

Mazzarella kirjaa lähteensä samoin kuin Topeliuksen perheen myöhemmät kohtalot. Teokseen sisältyy myös Zacharias Topeliuksen elämänvaiheiden kronologia.