Merete Mazzarella : Hyvä kosketus : ihmisen kehosta, terveydestä, hoitamisesta ja kirjallisuudesta

Takakansi

"Suomessa saatetaan edelleen kuvitella, että pahoinvointia valittava ihminen potee vatsatautia, flunssaa tai krapulaa; Ruotsissa tiedetään pahoinvoinnin tarkoittavan pikemminkin sitä, että ihminen ei viihdy työssään, on tyytymätön kumppaniinsa tai hänellä ei ole kumppania lainkaan. Ruotsissa voidaan huonosti, jos bussi ei tule ajallaan."

ONKO HYVÄ ELÄMÄ yhtä kuin terve elämä? Entisaikaan terveydestä ei pidetty melua, mutta nykyään siitä puhutaan yhä kovääänisemmin - terveyttä on alettu pitää lähes elämän tarkoituksena. Olemassaololla on väistämättä kuitenkin myös yöpuolensa: sairaus, kipu, vanheneminen ja kuolema. Tätä kaikkea meidän on yhä vaikeampi hyväksyä. Niinpä sairastarinatasona - patologisoituna - alkaa kamene seikkailuromaneja, joissa seikkailu syntyy kehon hallinnan menettämisestä. Hoitoa leikataan tehokkuuden nimissä ja lääkärit erikoistuvat yhä yllä pätkissä, entistä tiiviömpää käydää kysessä hoitamisen pulmaksta.

Merete Mazzarella kirjoittaa humoristisesti ja poleemisesti tästä niin kuin paljosta muustakin, lääketieteestä ja humanismista, lääkärin muuttuneesta roolista ja siitä, miksi niin monella kirjailijalla on lääkärätausta. Hän pohtii myös keskustelun ja hyvän kosketuksen merkitystä ja kyseenalaistaa ajatuksen, että kunnon ihmisen pitäisi kunnostautua vielä kuolemassakin.

"Peräänkuulutan hoitoa, joka näkee ihmisessä muutakin kuin kehon mutta ennen kaikkea hyväksyy kehon - ei sitä kehoa, jota ulkonäkökeskeisyys palvoo, vaan kehon, joka on arvaamaton, hallitsematon, haavoittuva ja katoavainen."

Esittely

Onko hyvä elämä yhtä kuin terve elämä?

Entisaikaan terveydestä ei pidetty melua, mutta nykyään siitä puhutaan yhä kovaäänisemmin - terveyttä on alettu pitää lähes elämän tarkoituksena. Olemassaololla on väistämättä kuitenkin myös yöpuolensa: sairaus, kipu, vanheneminen ja kuolema. Tätä kaikkea meidän on yhä vaikeampi hyväksyä. Niinpä sairaustarinoista on tullut aikamme seikkailuromaaneja, joissa seikkailu syntyy kehon hallinnan menettämisestä. Hoitoa leikataan tehokkuuden nimissä ja lääkärit erikoistuvat niin pitkälle, että heidän täytyy käydä kursseja osatakseen puhua potilaan kanssa.

Merete Mazzarella kirjoittaa humoristisesti ja poleemisesti tästä niin kuin paljosta muustakin, lääketieteestä ja humanismista, lääkärin muuttuneesta roolista ja siitä, miksi niin monella kirjailijalla on lääkäritausta. Hän pohtii myös keskustelun ja hyvän kosketuksen merkitystä ja kyseenalaistaa ajatuksen, että kunnon ihmisen pitäisi kunnostautua vielä kuolemassakin.

"Peräänkuulutan hoitoa, joka näkee ihmisessä muutakin kuin kehon mutta ennen kaikkea hyväksyy kehon - ei sitä kehoa, jota ulkonäkökeskeisyys palvoo, vaan kehon, joka on arvaamaton, hallitsematon, haavoittuva ja katoavainen."