Merete Mazzarella : Kun kesä kääntyy : vanhenemisen taidosta

MILLOIN VANHUUS OIKEASTAAN ALKAA? 1500-luvulla eläneen Montaignein mielestä vanhuus alkoi kolmissakymmenissä. 1900-luvulla kirjoittanut Hans Ruin taas näki vanhenemisen hiipivänä kehityskulkuna: 'Yksi kesän viikoista on aivan omanlaisensa. Se on heinäkuun puolenvälin viikko. Silloin kesä kääntyy akselinsa ympäri. Silloin kaikki muuttuu muutamassa päivässä. Se viikko vie meiltä enemmän kuin mikään muu kykenee antamaan. Niin – eivät asiat elämässäkään ole muuta. Siinäkin kaikki muuttuu parissa vuodessa. Vielä eilen saattoi tuntua, että elämä on edessämme. Ja tänään enin osa vaikuttaa ohitetulta.'

ENTÄ MILLAISTA ON OLLA VANHA? Ei siinä kyllin, että eläkkeisiin suhtaudutaan kuin lapsiin, meillä heidän odotetaan käyttäytyvän lasten tavoin: olevan iloisia ja aktiivisia. Mazzarellasta vanheneminen on ollut heikoin 'sellaisissa yhteisöissä, joissa on palvottu fyysistä kauneutta ja joissa matalat ikäka ovat olleet nopeasti muuttumassa, kuten vanha Kreikka tai renessanssin Italia. Parhaiten ne ovat selvinneet sellaisista yhteiskunnista, jotka asettavat arvoa jatkuvuudelle ja joissa toivotaan vanhempia ihmisiä perinteen­kannattajiksi.'

JA MITEN OVAT ASIAT NYKYÄÄN, KUN NUORUUS JA JATKUVA KEHITYS OVAT PÄIVÄN AVAINSANOJA? Mazzarellasta meidän olisi opittava hyväksymään luopuminen. Jos osaamme luopua, meillä on edellytykset hyvään vanhuuteen. Mutta ei riitä, että vain vanhemmat ikäluokat kypsyvät katsomaan 'omaa sisäistä vanhustaan' suoraan silmiin, myös yhteiskunnan on kypsyttävä ja vanhuksiin suhtautumisen muututtava.

Merete Mazzarella yhdistää tässäkin teoksessaan innoittavaan tapaan elämänkokemuksia ja kirjallisuutta. Hän jos kuka osaa somala sekä viihdyttää että provosoida.