Merete Mazzarella : Matkalla puoleen hintaan : eläkkeellä olemisen taidosta

Takakansi

"ÄLÄ LOUKKAANNU, OLE ILOINEN!"
Merete Mazzarellan mieleen nousee useammin kuin kerran tämä ystävän neuvo, kun hän on siirtynyt eläkkeelle. Esimerkiksi kun eläkeläisille tarkoitettu elokuvaesitys ilman mitään selitystä perutaan – tai kun etuhammas lähtee. Jos kiukuttaa, pure yhteen ne hampaat, jotka vielä ovat jäljellä, ja ole iloinen! hän evästää ikätovereitaan.
Matkalla puoleen hintaan sisältää kirjoittajan havaintoja vuoden ajalta ennen eläkkeelle siirtymistä ja sen jälkeen. Hän tarkastelee ikääntymistä – omaansa ja muiden – sekä huolestuneena että huvittuneena. Hän kertoo siitä, minkälaista mielenmuutosta ihmisen on suhtauduttava eri aikoina ja miten siihen suhtaudutaan tämän päivän nuoruutta ihannoivassa mediayhteiskunnassa. Hän punoo teeman ympärille pohdintoja elämän suurista kysymyksistä, kommentoi lukemaansa, pohtii arvojen muuttumista ja yhteiskunnallista kehitystä.
Moni seikka on yllättänyt eläkkeelläolijan, eniten ehkä se, että vanhoja ihmisiä pidetään konservatiiveina. Mazzarellasta heissä piilee kuitenkin kumousvoimaa: nuoren valinnoilla, toisin kuin iäkkään, on kauaskantoisia seurauksia, joten vanhuudesta pitäisi hänestä puhua aikana, jolloin voi rohkeasti ottaa riskejä.

"Hyvin kirkas peili ajastamme", totesi Yhteiskuntapolitiikka (2009/1) Illalla pelataan Afrikan tähtiä -teoksesta. Saman voi sanoa myös tästä kirjasta.

Esittely

Eläkeläisyys on rooli, ei identiteetti, varoittaa Merete Mazzarella. Hänen uusi teoksensa provosoi suuria ikäluokkia pitämään puoliaan.

Kun Merete Mazzarella oli siirtymässä eläkkeelle, hän havaitsi, että eläkeläisen oletetaan siirtyvän syrjään kaikesta muustakin. Odotetaan, ettei hän "tyyrää" muita eikä ole toimelias. Ilmaus "vanhemman oikeudella" ei tarkoitakaan, että iäkkäällä on oikeuksia, vaan että on asioita, joiden hän voisi antaa jo olla. Kirjoittajalle alkoi paljastua luokkayhteiskunta, jossa nuoret sanelevat, mitä eläkeläisen rauhaan kuuluu.

Mazzarella ihmettelee, miksi vanhoja oikeastaan pidetään konservatiiveina, sillä heissä piilee kumousvoimaa. Nuoren valinnoilla on - toisin kuin iäkkään - kauaskantoisia seurauksia, joten vanhuudesta pitäisikin puhua aikana, jolloin voi rohkeasti ottaa riskejä.

Kirjoittaja punoo teeman ympärille pohdintoja elämän suurista kysymyksistä, kirjaa herkullisia sattumuksia, kommentoi luettua, arvojen muuttumista ja yhteiskunnallista kehitystä. Lähipiirikin joutuu tarkkailun kohteeksi: eläkkeellä oleva aviomies alkaa näyttää vaimosta hänen kirjoittaessaan huolestuneelta, vähän niin kuin koira saattaisi näyttää, jos tietäisi emännän kirjoittavan koirakirjaa.