Merete Mazzarella : Tähtien väliset viivat : esseitä identiteetistä

Merete Mazzarellan kiinnostus omaa identiteettiä kohtaan alkoi koulun pihalla: "Kun olin neljännellä Sipossa, niin —", sanoi joku, utelias luokkatovereista. Meretekin innostui avaamaan suunsa: "Kun olin neljännellä Pekingissä, niin —". Ympärille laskeutui täysi hiljaisuus. Hän ei ymmärtänyt miksi?

Omaa identiteettiään voi lähestyä monella tavalla. Mazzarella on tutustunut itseensä kirjoittamalla. Kirjallisuudentutkijana häntä on aina kiehtonut se, että identiteettiä kuvataan usein juuri kertomuksena - kertomuksena siitä, keitä me olemme suhteessa siihen elämään, jota olemme eläneet ja suhteessa siihen, mitä haluaisimme elää ja kokea. Hän lainaa englantilaista John Bergleriä: Vetämällä kuvitellun viivan lähekkäin olevien tähtien välille tarinankertojat loivat taivaalle tähtikuvion ja toivat niille identiteetin. "Tähdet seurasivat tuolla tavalla toisiansa kun tapahtuivat kertomuksessa. Ylivaltia kollisuuden hahmottama mielikuvitus ei enää muuttanut tähtiä eikä liioin sitä pimeää tyhjyyttä, joka niitä ympäröi. Se muuttui ihmisten tavan tulkita yötaivasta."

Tähien väliset viivat on teos, joka houkuttelee vetämään viivoja ja näkemään tähtikuvioita. Mazzarellan vaikuttava lukeneisuus ja kieli, joka tuntuu yhtä aikaa leikillisen helpolta ja tieteellisen tarkalta, yhdistyvät tässä teoksessa kykyyn ammentaa mielenkiintoista aineistoa omasta elämästä, kun pohdittavana ovat suuret kysymykset: Kuka minä oikein olen? Olenko minä se, joka luulen olevani? Kuka ratkaisee kuka minä olen — minä itse vai joku muu? Mikä oikeastaan on yksityisen suhde yleiseen? Mitä identiteetti oikeastaan on?