Merja Otava : Minä, Annika ÄP

Lyhyt rakkaussatu, pettymys ja suru, myös vastuu toisesta ihmisestä saavat viisitoistavuotiaan Annika Ärri­pur­rin mielen hämmennyksiin — mutta samalla hänessä alkaa muotoutua jotakin uutta. Hän kasvaa aikuisuuteen ja ymmärtämiseen.

»Kertomus Annika Ärri­purrista on aito, todellinen ja juuri meidän ajaltamme. Ja siinä se on harvinainen kuten Merja Otavan esikoisteos 'Priska'; edeltäjänsä tavoin se raikkaan psyyn luotaa sovinnaisen-herttaisia tyttöroma­aneja syvemmälle.» (Maija Cantell, HS)
»'Annikaa' kuten 'Priskaakin' voi lukea monella ta­voilla: proosaromaanina, tyttöromaanina, koululaiskertomuksena. Tekijän huumori on terävä; terävälläkin hänen koululaiskielensä katkaisee kärjen kaikelta te­kointenteellta.» (Ulla Lehtonen, US)
»Tällaisia ovat nuoret. Annika on nähty, koettu ja eletty sisältäpäin samalla tavoin kuin 'Priska'. Merja Otava saa lukijansa elämään Annikan myötä.» (Aamulehti)
»Merja Otava on nuorten kuvaaja, niitä harvoja, joita meillä Suomessa on, ja hänestä on syytä olla ylpeä.» (Savon Sanomat)
»Tämä teos täyttää odotukset, se on hieno kirja, kirja, jonka myös aikuinen lukee mielellään.» (Kouvolan San.)