Mervi Kaarninen : Punaorvot 1918

Suomen sisällissota vuonna 1918 oli myös lasten sota. Lapsia kuoli sekä punaisten että valkoisten puolella, he joutuivat vankileireille vanhempiensa mukana ja heitä syntyi ja kuoli leireillä. Sodan seurauksena jäi orvoksi noin 15 000 lasta. Sotatoimien päätyttyä yhteiskunnan apua tarvitsevien lasten määrä oli huomattavasti suurempi, kun isät olivat vankileireillä.

Tämä kirja kertoo lasten ja nuorten sodasta ja elämästä sisällissodan jälkeen. Heidän sotansa jatkui vuosia sodan päättymisenkin, kun punalesket kamppailivat toimeentulovaikeuksien kanssa. Tarinan keskiössä ovat tamperelaiset orvot, mutta orpojen ja heidän äitiensä olosuhteita tarkastellaan myös koko maan tasolla. Jokaiseen punavarpun tarinaan on liittynytksen mustat jäljet vankileireistä säilyivät sukupolvelta toiselle ja Suomessa.

Yhteiskunnan palauttaminen raiteilleen alkoi lasten hädästä, kun valtiovalta, kunnat, hyväntekeväisyys- ja naisjärjestöt ryhtyivät pelastamaan punaropoja ja kasvattamaan heistä "kunnon kansalaisia". Punaropojen huolto vaikutti paljon Suomen lasten lastensuojelutyöhön. Tällöin perustettiin satoja lastenkoteja, lastenseimiä ja päivähoitoja. Keskeinen vaikuttaja tässä työssä oli mm. presidentin puoliso, Ester Ståhlberg. Alkusna saivat tuolloin myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Pelastakaa Lapset ry.

Mervi Kaarninen on tamperelainen filosofian tohtori, joka on tutkinut naishistoriaa sekä koulutuksen ja suomalaisen nuorison historiaa.