Miguel de Unamuno : Usva : rimooni

Aivan, olen jo kuullut että taide vapauttaa siksi että se saa ihmisen unohtamaan oman olemassaolonsa. Joku uppoutuu romaanien lukemiseen päästäkseen irti itsestään, unohtaakseen tuskansa. Ei, vaan taiteen vapauttava vaikutus piilee siinä, että se panee ihmisen epäilemään omaa olemassaoloaan.

Augusto Pérez harhailee päämäärättömästi olemassaolon usvassa 1900-luvun alun Madridissa, kun eräänä päivänä pianisti Eugenian säteilevät silmät antavat hänelle suunnan. Tragikoomisen rakkaustarinan ympärille syntyy erikoinen teos, romaani, joka ei tottele normaalien antavia sääntöjä. Teoksesta kehittyy älyllinen leikki, jossa ihmiset, kirjailija, tarina, kuva ja Jumala ovat oudossa valtautessuhteessa toisiinsa nähden - ja kun kenenkään olemassaolo ei tunnukaan enää olevan selvää, lukijakin alkaa epäillä omaansa.

Miguel de Unamuno (1864-1936) oli vuosisadan vaihteen Espanjan kirjallisuuden kärkikahinoita. Hän oli kirjailija, ajattelija ja ankara patriootti, joka erotettiin virastaan Salamancan yliopiston rehtorina neljästi ja ajettiin lopulta maanpakoon anarkististen aatteidensa vuoksi. Usva on suuren epäilijän merkittävimpiä teoksia ja hänen keskeisten teostensa häikäisevä kaunokirjallinen esitys.