Mika Waltari : Paracelsus Baselissa : 5-näytöksinen historiallinen näytelmä

Theophrastus von Hohenheim (1493-1541), joka lääketieteen uudistajana käytti nimeä Paracelsus, on historian ongelmallisimpia henkilöhahmoja, jonka merkityksestä mielipiteet käyvät ristiin vielä tänäkin päivänä. Mika Waltari on historiallisen näytelmänsä aiheeksi valinnut hänen oleskelunsa Baselissa v. 1527, jolloin hän lyhyen ajan sai näyttää taitoaan kaupunginlääkärinä ja pitää luentoja yliopistossa. Vaeltavaa elämää viettävänä Paracelsus tahtoi murskata kaavoihinsa kangistuneen keskiajan lääketieteen ennakkoluulot ja perustaa opetuksensa vain oman kokemuksensa ja silmiensä havaintoihin. Juhannustulessa hän poltti Avicennan lääketieteen kaanonit, hylkäsi latinan, puheen kansalle ja saattoi voimalla lääketaksan epätieteellistä kirjoitusmaista vastuuntuntoa vastaan toteuttaa toivon itsensä mahdottomaksi Baselissa. Samalla tavalla kuin meidän aikamme alkemian eli Eurooppa silloin uuden alkua edustaen syntyään tapaa makuherworkeiden. Waltari on näytelmässään tahtonut riisua Paracelsuksen hänen persoonansa ympärille kietoutuneesta väärästä myyttikast ja nähnyt hänet kapinoitsijana, uuden ajan väkevänä tulkkiina. Hänen vastavoimanaan näytelmässä on ajan myrskyjä suvaitsevaiseen Baseliin paennut Erasmus Rotterdamilainen, silloisen Euroopan henkinen hallitsija, joka näkee oman henkisen vapautensa ihanteensa olevan luhistumassa ja kaikesta myötätunnostaan huolimatta pakosta joutuu tuomitsemaan Paracelsuksen aatteet. Kaksi ajatonta ihmishahmoa, sovittelija ja taistelija, joutuvat tällä tavoin näytelmässä vastakkain. Heillä on vastineensa myös omana aikanamme, samoin kuin nykyinen aika tarjoaa lukuisia rinnastuksia Waltarin näytelmän ajatussisältöykseen.