Mikko Porvali : Salainen tiedustelija : suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940-44

Takakansi

Pitkäranta, 22.7.1941: "Kymmeniä vihollisia makasi erilaisissa asennoissa. Kuolettavasti haavoittuneet repivät tuskaisesti vaatteita yltään. Kävelin ruumiitten keskellä ja keräsin vainajilta paperit, luin ne – tarpeettomat heti pois ja tarpeelliset otin. Paperit olivat 'kuumia'."

Suomen Päämaja kokosi jatkosodan alussa liikkuvan tiedustelukeskuksen, joka eteni hyökkäävän armeijan mukana Petroskoihin, analysoi perääntyvän puna-armeijan hylkäämiä asiakirjoja sekä kuulusteli tärkeimpiä sotavankeja. Osaston keskeisiin upseereihin kuului nuori kielitieteilijä ja reservin luutnantti Igor Vahros. Hyökkäysvaiheen jälkeen joukko sai tehtäväkseen agenttien tiedustelun järjestämisen Neuvostoliittoon. Vahros osallistui vakojien koulutukseen ja vastasi peitearinoiden kirjoittamisesta. Salainen tiedustelija pohjautuu Igor Vahroksen kirjeisiin ja päiväkirjamerkintöihin, jotka muodostavat rehellisen kuvan säälimättömästä tiedustelusta, salaisten asiamiesten tehtävistä sekä elämästä sodan keskellä Itä-Karjalassa.

Esittely

Suomi lähetti jatkosodan aikana Neuvostoliittoon kymmeniä sotavangeista värvättyjä salaisia asiamiehiä. Heidät oli tarkoitus soluttaa tuotantolaitoksiin, kaupunkeihin ja puna-armeijan esikuntiin, jotta he raportoisivat näkemästään Suomeen. Vakoojien koulutuksesta ja peitetarinoiden kirjoittamisesta vastasivat Suomen parhaat Neuvostoliiton asiantuntijat. Heistä tärkein oli nuori kielitieteilijä, reservin luutnantti Igor Vahros.

Talvisodan aikana Vahros oli suomentanut sotasaalisasiakirjoja ja kuulustellut sotavankeja. Jatkosodan alkaessa Vahros sijoitettiin Päämajan liikkuvaan tiedustelukeskukseen Osasto Raskiin, joka sai tehtäväkseen agenttitiedustelun järjestämisen. Suomen arkaluontoisimmat tiedustelusalaisuudet uskottiin nuorelle reserviupseerille, joka oli sukujuuriltaan venäläinen.

Salaisen tiedustelun palveluksessa kuvaa koruttomasti sodan todellisuutta, siviiliväestön ahdinkoa ja säälimätöntä tiedustelusotaa. Igor Vahroksen kirjeet ja päiväkirjamerkinnät muodostavat rehellisen silminnäkijäkuvauksen elämästä Itä-Karjalassa, sillä sensuuri ei päässyt puuttumaan venäjänkieliseen kirjeenvaihtoon. Kirjassa on myös uutta tietoa suomalaisesta sotilasvakoilusta, asiamiesten tehtävistä sekä vihollismaan tuntemuksen merkityksestä tiedustelusodankäynnille.