Mikko Ylikangas : Unileipää, kuolonvettä, spiidiä : huumeet Suomessa 1800-1950

Takakansi

Huumeiden tulo Suomeen, huumeiden käyttäjät sekä huumeiden käytön muutos vuosina 1800–1950
Huumeista puhutaan usein uutena ongelmana, mutta jo 1920-luvulla keskusteltiin huumeongelmasta, ja 1930-luvulla Suomi oli yksinlääkkeenä käytetyn heroiinin kulutuksessa johtava länsimaa. Kuitenkin jo kaksisataa vuotta sitten viranomaiset olivat huolissaan unilääk­keiden eli oopiumin mahdollisesta väärinkäytöstä, vaikka varsinaista huumaus­ainekontrollia ei ollut. UNTILIPÄÄ, KUOLONVETTÄ JA SPIIDIÄ on historiallinen yleisesitys siitä, että jokainen sukupolvi löytää syyn aina omiin huumeensa. Kirjassa tarkastellaan ris­tiriitaa laillisen käytön ja väärin­käytön välillä sekä valtiovallan ja lehdistön suhtautumisen muutosta ja huumausainekontrollin ja vieroitus­hoitojen kehitystä. Lähes aina uutta huumetta on pidetty vaarattomana ja sitä on käytetty myös vieroitushoidossa. Kiinnostavaa on lukea lisäksi taiteilijapiirien huumekokeiluista sekä huumaavista lääkeaineista haavoittunei­den hoidossa ja piristeinä viime sodissa.

FT Mikko Ylikankaan teos huumeiden his­toriasta Suomessa perustuu monipuoliseen lähdeaineistoon ja tarkastelee tilannetta myös maamme rajojen ulkopuolella.

Esittely

Suomessa on totuttu puhumaan huumeista varsin uutena yhteiskunnallisena ongelmana, mutta maamme huumeiden historia on kiinnostavaa luettavaa. On ehkä yllättävää, että jo 1920-luvulla puhuttiin huumeongelmasta Helsingissä tai että Suomi oli yskänlääkkeenä käytetyn heroiinin kulutuksessa johtava länsimaa 1930-luvulla. Kuitenkin jo 1800-luvun alussa viranomaiset olivat huolissaan esimerkiksi oopiumin väärinkäytöstä, vaikka varsinaista huumausainekontrollia ei ollut. Ristiriita laillisen käytön ja väärinkäytön välillä jatkui läpi kirjassa käsiteltävän ajanjakson 1800-luvun alusta 1950-luvulle. Morfiinia, kokaiinia ja heroiinia sai pitkään vapaasti tai helposti reseptillä. Samaan aikaan huumausaineiden pimeä kauppa kukoisti.

Laaja ja yleistajuinen teos kertoo, miten huumaavat aineet tulivat Suomeen, ketkä niitä käyttivät tai väärinkäyttivät ja kuinka käyttö ja huumekulttuuri muuttuivat 150 vuodessa. Kirjassa tarkastellaan valtiovallan ja lehdistön suhtautumisen muutosta, huumausainekontrollin syntyä ja kehitystä, vieroitushoitojen kehitystä sekä Suomea laittoman huumekaupan näyttämönä. Kiinnostavaa on myös lukea heroiinin ja metamfetamiinin käytöstä viime sodissa sekä taiteilijapiirien huumekokeiluista.