Minna Canthin tuotannon linjat

puhtaan ja viattoman Liisin uskollisen ja rehdin aviomiehen. Yhteiskunnalliselle todellisuudelle vieras idealistismoralistinen, alistuvuutta ja uhrautuvuutta korostava kasvatus johtaa kärsimykseen ja lopulta marttyyriuteen. Sylvi-näytelmässä Canth muuntelee kirjallisuudesta tuttua myrkyttäjätar-aihetta. Vaikka teoksessa on myös selvä yhteiskunnallinen kannanotto, pääpaino on kuitenkin alistussuhteille perustuvan avioliiton aiheuttamissa psyykkisissä ongelmissa. Mikäli Freudiistisia tulkintoja haluaa Canthiin käsitellä lapsenomaisen Sylvin patoutunut vietti- ja tunne-elämä, seksuaalisia paineita ja niiden purkautumista miehen tappoon ja lopulta henkiseen tuhoutumiseen. Psyykkinen tietoinen torjunta hajottaa persoonallisuuden, ja ilmen ratka a ainoalla johdonmukaisella tavalla, poikkeamalla, sekä henkien sairauteen. On sanottu, että Sylvin kuvaus enteilee sittemmin Sigmund Freudin kehittämää psykoanalyyttista tunteellista tasolla. Kysymys kuitenkin oli, että Freud kehitti teoriansa kansaltaisissa oloissa kuin näytelmässä Sylvi elää, ja pääasiallisen materiaalin hänelle tarjoavat Wienin torevan neuroottiset vaimot.

Canthin viimeinen merkittävä näytelmä Anna-Liisa (1895) lähtee samankaltaisesta perusongelmasta kuin Sylvi, in, sen ratkaisun on tolstoilaisella näkemyksellä oi saanut elämän osuutensa. Canthin tuttua realistista otetta osoittaa, että hän uskonnollisimmassa ja eetismmässä näytelmässään sijoittaa tapahtumat maaseudulle, ympäristöön, missä uskonnolliset asenteet yleensäkin kauemmin säilyvät. Toisaalta Canth löysi yhä keisermässä ja alkuperäisemmässä muodossaan maaseudun asukkaiden keskuudesta moraalisen ahdasmielisyyden, yhteiskunnalliset ennakkoluulot ja varallisuuden ja aseman kunnioituksen. Vapaasta seksuaalisesta suhteesta syntyneen lapsen murha johtuu siitä, ettei tunnustus ole rangaistusten ja tuomitsemisen pelosta mahdollinen eikä lapsen elämispäisyttä isää voida hyväksyä talon tyttären mieheksi. Anna-Liisa joutuu kuolettamaan tunteensa, koska ne yllättävissä tilanteissa puhkeavat esiin. Edellisten näytelmien ratkaisusta poikkeavalla tavalla Anna-Liisa ottaa kantaakseen sekä yhteiskunnallisen että yksilöllisen vastuun ja sovittaa rikoksensa tolstoilaisen uskonnon hengessä.