Minna Lindeberg : Eläinten sukua

Jos ihmisiä katsoo oikein tarkkaan, näkee, ovatko korvat terävät tötteröt vai pienet pyöreät kissankorvat. Kaikissa aikuisissa on jotain pehmeää tai terävää. Kynnet, kyttyrä, kärsä tai nokka. Kalkkunanheltta leuan alla tai vahvat töröhampaat. Jotkut hyökkäävät, kun heitä ärsyttää, jotkut juoksevat metsään tai piiloon. Aina on niitä, jotka haluavat repiä toiset kappaleiksi. Ihmiset vikisevät ja haukkuvat. Kaakattavat ja ärisevät, piipittävät ja murisevat. On lauhkeita lampaita ja tappelukukkoja. Vetojuhtia ja lemmikkieläimiä.

Tämä äiti on onnellinen. Hänellä on neljä lasta ja yksi vatsassa. Hänellä on Kettu, Jäniksenpoikanen, kissatyttö, jonka nimi on Malva, ja gepardipoika Mihr.

Eräänä aamuna koko perhe herää siihen, kun kettu lirauttaa pissat sängyntolppaa vasten. Sitte se näreksii sanomalehden. Jäniksenpoikanen ryömii syvemmälle äidin peiton alle: "Äiti, koska Kettu kasvaa isoksi""

"En yhtään osaa sanoa. Kai sen täytyy ensin olla Kettuna", äiti vastaa ja silittää jäniksenpoikasensa selkää.

Minna Lindebergin intensiivisen kaunis teksti ja Liisa Kallion hurmaavat kuvat muodostavat kokonaisuuden, johon ei voi olla ihastumatta. Kirja tarjoaa hienoja luku- ja keskusteluhetkiä koko perheelle.