Minne kukat kadonneet

Vuonna 1964 Suomen bensiinikäyttöiset ajoneuvot päästivät ilmaan 240 757 tonnia hiilimonoksidia eli häkää. Nyt on vuosi 1969 ja autokanta kasvaa kiivaasti. Vuosittain kuormitamme järviämme 30 miljoonan ihmisen vaikutusta vastaavalla jätevesimäärällä. Tuhansien järvien maasta on tulossa tuhansien jätevesialtaiden maa. Täällä riittää luontoa – sitä ei tarvitse suojella. Niin olemme luulleet. Tosiasiassa tilanne on meillä kehittymässä samaksi kuin esim. Ruhrin alueella, missä eläimistö on kadonnut ja metsät kuolleet pystyyn – tai Tokiossa, missä ruuhkakilpi pysyy tajuissaan vain happinaamarin avulla. Ilman saastumisella elinvoimaisuutta lisäävä vaikutus on todettu asia. Luonnonsuojelussa on siis kysymys elämästä ja kuolemasta. Olemme riistäneet ja myrkyttäneet luontoa – lähellä on aika, jolloin emme enää voi käyttää luontoa missään muodossa, hengittää terveellistä ilmaa, saastumatta. Tämän kirjan kirjoittajat ottavat esiin kovia tosiasioita. He puuttuvat luonnon väärinkäytön karkeimpiin muotoihin, osoittavat syyllisiä, etsivät parempia vaihtoehtoja. On toimittava ennen kuin turmelemme omat elinmahdollisuutemme – sillä luonnosta me yhä elämme.

HUUTOMERKKI-SARJA: "Tarpeellisia aiheita, pamfletteja, joiden toivoisi kuluvan kansan käsissä." (Suom. Suomi) – "Sarjan aihevalinta on seurailut ajankohtaisia puheenaiheita, käsittelytapa pyrkinyt luomaan niitä... Juuri tämänkaltaisen kirjallisuuden kohdalla meillä on tähän asti ollut ammottava aukko." (Et. Saimaa)