Mirja Heikkilä : Unikankareen kellot

Valtaprovavi Joakim Måns painoi syvälle päänsä astuessaan nuoren lesken Priitta Niilontyttären torppaan. Hän oli tullut pyytämään Priittaa taloonsa, eikä sorealla Priitalla ollut valinnan varaa, sillä hänen miesvainajansa oli raskaasti velkaantunut valta­provaarille. Ratkaisu oli Priitalle tuskallinen, sillä Månsin talossa hän väistämättä tapaisi myös Joakimin veljen Hannu-papin, nuoruutensa suuren rakkauden. Ja sydämessään hän tiesi, ettei tuo kielletty tunne ollut vielä sammunut.
Mutta sitä ei oivaltanut valtaprovavi Joakim, jonka intohimo kukkkea Priittaa kohtaan oli piilakannut liekkiä. Priitta suoritti askareitaan Månsin talossa — velkaorjana, kahden miehen yhä polttavammaksi käyväin intohimojen paineessa. Samalla kun hän kävi ankaraa sisäistä taistelua pystyäkseen tekemään oikein, hän aavisti, että ratkaisut olivat pelottavasti riistäytymässä hänen käsistään...

1600-luvun Turun verevä elämänmeno ja Unikan­kareella seisovan mahtavan tuomiokirkon varjo luovat kehykset tälle intohimontäyteiselle tarinalle, joka tempaamukaan vastustamattomasti.