Mirjami Hietala : Amanda

Takakansi

"Aiotko tappaa Amandan keväällä. Maija kysyy ja katsoo suoraan silmiin. Nukuttaa on parempi termi, sanon. Miksi teet niin. Maija kysyy, ja minulla on jo varmempi olo. Juhana ja Henna ovat allergisia ja Amanda on vanha, sanon. Mistä sen tietää. Maija kysyy eikä siirrä katsettaan silmistäni. Sen turkki on harmaantunut, sanon, sen lenkit ovat lyhentyneet, sen jalat ovat käyneet heikoiksi. Mutta se on terve. Maija sanoo. Niin on, sanon ja tulee hiljaisuus."

Seuraa vuosi, jonka aikana kaikki asiat näyttäytyvät suhteessa pieneen koiraan. Tulee Amandan viimeinen itsenäisyyspäivä, sitten ensimmäinen äitienpäivä ilman Amandaa. Kun lemmikkiä ei enää ole, päähenkilö-kertojan katse kääntyy pikkuhiljaa omiin tarpeisiin ja omaan elämään ja hän huomaa avussaan ensimmäistä kertaa täysin tyhjässä kodissa.

Mirjami Hietalan romaani on paitsi kunnianosoitus rakkaalle nelijalkaiselle ystävälle myös kertomus luopumisesta ja tarvitsemisesta.

Esittely

Amanda-koira ei ole vanha eikä sairas. Silti Amandan emäntä päättää viedä sen
lopetettavaksi. Vaikean päätöksen takana on läheisten ihmisten allergia.
Seuraa vuosi, jonka aikana kaikki asiat näyttäytyvät suhteessa
pieneen koiraan. Tulee Amandan viimeinen itsenäisyyspäivä, sitten ensimmäinen
äitienpäivä ilman Amandaa. Päähenkilökertoja puhuu koirastaan tutuille ja
tuntemattomille, pakkaa sen harjan ja kamman muistorasiaan ja puhkeaa itkuun
aivastettuaan, koska koira ei syöksy järkyttyneenä paikalle.
Kun Amandaa ei enää ole, kertojan katse kääntyy pikkuhiljaa omiin
tarpeisiin ja omaan elämään. Vaikka päähenkilöllä on tiivis suhde lapsiinsa ja
lapsenlapsiinsa - perhe viettää yhdessä juhlapyhät ja suunnittelee jopa yhteisen
talon ostoa - hän joutuu kohtaamaan myös yksinäisyyden havaitessaan asuvansa
ensimmäistä kertaa elämässään täysin tyhjässä kodissa.
Mirjami Hietala kirjaa romaanissaan riemastuttavan tarkasti
päähenkilönsä päiviä, joissa murheen ja haltioitumisen hetket vuorottelevat
arjen ongelmien kanssa. Sen lisäksi että romaani on kunnianosoitus rakkaalle
nelijalkaiselle ystävälle se on myös kertomus luopumisesta ja tarvitsevuudesta.