Moa Martinson : Tulililjoja

Romaanisuomennos "Kuninkaan ruusut", jonka Tammi julkaisi vuonna 1943, toi yleiseen tietoisuuteen uuden, kirkkaasti säteilevän kirjailijanimen: Moa Martinson. Kirjailijattaren pirteä, vähä-dykstiäin etenevä kerronta, syvä, kokemuksin ostettu elämänviisaus ja rajaton hellyys kaikkea elävää kohtaan herättivät täällä yhtä suurta huomiota kuin Ruotsissa, jonka ehkä etevimpänä naiskirjailijana häntä pidetään.

on Moa Martinsonin uusi kuntosuusuoritus. Kertoen kahdesta suvusta, joiden vaiheet kohtalonomaisesti sivuavat toisiaan, hän esittää suuren sukuromaanin puitteissa valtavan pohjoismaisen yhteiskunnallisen ja kulttuurillisen läpileikkauksen lähes kahden vuosisadan ajalta. Sukupolvien persoonallisuudet, itsetuhoonkin asti järkkymättä omaa tietään kulkevat voimaihmiset, suuri pitäjä kaikkineen, lähikaupunki, koko elämä harhoineen, varjoineen ja valoinee nousevat kuvauksesta, joka väkevästi teho ten, eloisa st ja värikkäästi etenee alati paisuvana, monitahoisena merenä kymmenlaskusuvantoaan pohti. Piirtäessään erästä henkilöään Moa Mar-tinson on antanut symbolin koko romaanille: "Kuinka rauhallinen hän olikaan. Ei lainkaan tarkoittanut rauhoittaa muita, mutta hänen jokaisen sanansa säteili; hänen kertomuksessaan ei ollut mitään selittämätöntä. Näissä myrskyisissä oloissa, elämän suuressa myrskyssä lemaa, ihmisen rauha ja hyväntahtoisuus." Ja nämä ovat tämänkin romaanin piirteet: myrskyä, voimaa, tuhkia, tulililjoja ja pääsiäisliljoja. Ja kuitenkin se oli arkipäivää."