Nell Dunn : Kukkinut ja kukoistanut

nell dunn
on noin 30-vuotias englantilainen kirjailija. Hän on herättänyt kotimaassaan suurta huomiota paitsi lahjakkuutensa, myös syntyperänsä vuoksi. Isä, Sir Philip Dunn, on Englannin rikkaimpia miehiä, ja oli todellinen sensaatio kun tytär, joka on naimisissa kirjailija Jeremy Sandfordin kanssa, hylkäsi yläluokan ja muutti perheineen Putneyn työläiskaupunginosaan. Nell Dunnin ensimmäiset julkaistut teokset olivat novellikokoelma »Up to the Junction» ja haastattelukokoelma »Talking to Women». Nyt suomennettu romaani »Kukkinut ja kukoistanut» on myös filmattu.

Joy Steadman on Lontoon slummikorttelien tyttö. Romaanin ensimmäinen sivu avaa näkymän hänen elämänympäristöönsä: synnytyslaitokselta päässyt Joy kantaa pikkupoikansa kotiin, hänen avomiehensä Tom, ruosteen ammattilainen, ei ole edes viitsinyt tulla noutamaan. Arki valmiusvuorossa olevan sairaalan siivoojana ei tunnu senkään jälkeen ruusuiselta unelta. Sitten Tom joutuu kiinni ja vankeinakaan kahdeksi vuodeksi. Joy ja Tom muuttuvat perheeksi, mutta sekin vain muodollisesti, sillä Joyn äiti, jonka mielestä on otettava ilo irti maailmasta. Kuviaan ilmestyy Dave, Tomin keikkakaveri; hänen kanssaan Joy herää naiseksi ja viettää muutamia onnellisia kuukausia. Silloin Dave vuorostaan joutuu kiinni ja vankilaan kerrassaan kahdeksi vuodeksi. Taas on leivässä kysymys: ratkaisun on Emmätätí Jonnyn vahoina ja kapakkatarkoilijan työ. Joy kirjoittaa epätoivoisia rakkauskirjeitä Davelle vankilaan, suree ja ikävöi ja haaveilee yhteisestä kodista ja lapsistaumasta — sitten kahdennesta vuoden jälkeen. Mutta Joyn kaltainen tyytti ei voi elää pelkkien kirjeitten varassa, varsinkin kun miehet ovat niin helppo tuloähde ja pikku Jonny tarvitsee kaikkinaista.
Elämä on välistä suorastaan hauskaa, mutta sitten kun Tom pääsee vankilasta ja haetaan puolioviikaisin yhteinen asumaa. Toimeentulo on vaikeata, Tom ei tahdo päästä kunnon hetkiin käsiksi, kun hänen parhaat kaverinsa ovat jo vankilassa. Joy ei enää kirjoita Davelle, hän on luopunut unelmasta, että hänestä tulisi jotakin, että hänellä olisi jotain.
Nell Dunn kertoo taisi maanisista surkeista asioista, mutta kaikessa on aivan maalatenut vivahdus. Itse asiassa kirja on kunniantietä ihmisen korkeimmalle kyvylle: Joyn pyrkimys parempaan on sekä liikuttava että huvittava, hänen toiveensa ovat niin vähäiset ja maailma on niin armoton. Turvallisuus ei ole häntä varten.