Niilo Pesonen : Terveyden puolesta - sairautta vastaan : terveyden- ja sairaanhoito Suomessa 1800- ja 1900-luvulla

Aluksi koko maamme sairaaloissa oli vain 250 hoitopaikkaa, niistäkin runsaat puolet varattu sukupuolitaudisille. Isorokko, kolera, lavantauti ja nälkä olivat voittamattomia vitsauksia. Mielisairaanhoito oli alkeellisella kannalla. Lapsikuolleisuus, jonka vähäisyydestä tänään ylpäilemme, oli suuri.

Professori Niilo Pesosen teos on ensimmäinen yhtenäinen kuvaus terveyden- ja sairaanhoidon kehityksestä maassamme 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä aina meidän päiviimme. Teoksen runkona on yksityiskohtainen esitys lääkintäalan keskushallinnon järjestelyistä lääkintäkollegioista lääkintöhallitukseen. Samalla saadaan seurata yleissairaanhoidon, mielisairaanhoidon ja kansanterveyden työn mielenkiintoista kehitystä. On kuvaus käräköilääkääristä saarnamiehen pojasta, josta tuli Helsingin kaupunginlääkäri. Hallituskadun varrella omistamassaan välskärintuvassa hän kähersi hiuksia, asetti iilimatoja, antoi peräruiskeita ja pani paikoilleen puuttuvia sekä murtuneita raajoja. Kerrotaan myös liperiläisestä talonpojasta, joka lääkärin varomattomuuden takia menetti toisen silmänsä ja sai siitä keisarin vahvistamalla tuomiolautakunnan päätöksellä 250 hopearuplan korvauksen. Kirjassa kuvataan, miten naisen vihdoin tämän vuosisadan alkupuolella — Suomessa ensimmäisenä Pohjoismaista! — hyväksyttiin lääkäriksi ja miten opetusairaala-kysymys ratkaistiin siteiden vaiheiden kautta. Paljon mielenkiintoista luettavaa on tekijä paljastanut arkistojen kätköistä.