Nikolai Gogol : Kuolleet sielut

Takakansi

Venäläisen kirjallisuuden mestarin nerokas romaani, kaikkien aikojen herkullisimpia kertomatuotteita — kirja, jonka terävä iva ja ruhtinaallinen leveä huumori valloittavat nykypäivän lukijan yhtä vastustamattomasti kuin teoksen ilmestymisaikoina, vuonna 1842. Riemastuttavana sattona esiintyvät romaanin tyypit: tunteileva Manilov, vatsanpalvoja Sobakevits, itseään sääliä vaivaituri Pljuškov, mainio kerskailija Nozdrev, jaarittelevat seurapiirirouvat ja vihdoin salaperäinen Tšitšikov, joka matkustelee paikasta paikkaan ostelemassa 'kuolleita sieluja'.

»Meilleen vuosisadan venäläinen provinssikaupunki virkamiehineen ja säätyläisineen, ympäröivine kartanoineen ja kansantyyppeineen elää teoksessa ivansuolaisen naurun pyörteissä.» (Mika Waltari)

Esittely

Vastustamattoman terävä satiiri Pavel Ivanovits Tsitsikovista, joka tekee ahneiden maanomistajien kanssa molempia osapuolia tyydyttäviä kauppoja kuolleista maaorjista

Hyvin pukeutunut ja miellyttävästi käyttäytyvä Pavel Ivanovitsh Tshitshikov kiertää vaunuillaan maaseutua yllättävässä tarkoituksessa. Hän haluaa ostaa "kuolleita sieluja", maaorjia, joita ei heidän kuoltuaan ole poistettu valtion rekisteristä. Hän tapaa aatelisia maanomistajia, korkeita viranomaisia, majatalonpitäjiä, vähäisiä kirjureita, kuskeja, talonpoikia. Tshitshikov tekee ällistyneiden mutta ahneiden maanomistajien kanssa molempia osapuolia suuresti tyydyttäviä kauppoja, ja hänestä tulee pian seudun tavoitelluin vieras ja liehakoitu merkkihenkilö. Mutta yhtä nopeasti tilanne sitten muuttuu.