Norman Mailer : Alastomat ja kuolleet

Hän tarkasteli äänettömänä nukkuvaa leirialuetta, katseli Tyynen valtameren yllä kaartuvaa tähtitaivasta, kuunteli tuulen suhinaa kookospalmuissa. Tykinlaukaus jyrähti, se raastoi riekaleiksi yön lukinseitin. Cummings kuunteli laukauksen kaikua ja häntä värisytti.

Ilmestyessään vuonna 1948 Norman Mailerin romaani Alastomat ja kuolleet herätti valtiasan kohun. Samaan tien se kipusi best seller-listojen kärkeen ja kelpasi keskustelun aiheeksi jopa Englannin parlamentissa. Sitä pidettiin brutaalina, karkeana – ja samalla suunnattoman mielenkiintoisena, kuohuttavana teoksena. Tänäkin kirja on yhtä kiinnostava kuin häikäilemätön. Se on lajissaan klassikko. Mailer kuvaa amerikkalaisia sotilaita eräällä Tyynen valtameren saarella taistelussa japanilaisia vastaan – ei kasvottomana joukkona vaan ainutkertaisina yksilöinä omine inhimillisine pyrkimyksineen, puutteineen, toiveineen. Realistisella, totuudenmukaisella kerronnallaan Mailer rikkoi sodan myytin. Sodan, josta aina jää jäljelle pelkkiä alastomia tai kuolleita.