Nuku hyvin

Mutta ei seuraavanakaan aamuna tuntunut paremmalta. Figaro-parkaa väsytti entistä enemmän ja se alkoi vähitellen ymmärtää, että isäntä oli hiljalleen rikastuessaan myös muuttunut kovaksi. Ja kun Figaro siinä eteenpäin astuessaan asioita oikein tuumi, päätti se vihdoin viimein siihen, että kyllähän sekin puolestaan osasi olla ovela.

Viikon verran oli Figaro aivan kiltti, se kulki rauhallisesti aamuisin kaupunkiin, vaikka selkää joka päivä kivisti yhä enemmän. Siinä kiiltävä karvakin oli muuttumassa takkuiseksi ja sen silmät eivät enää viikuille hetkiäkään loistaneet. Sitten eräänä kuumana aamuna, kun Figaro selkään taas oli kuormattu raskas taakka, sai kärsivällisyys vihdoin täyttymyksensä, ja silloin Figaro äkkiä potkaisi hurjasti. Niin lujasti se pönkäsi takaajaloillaan, että vihannekset lenteilivät pitkin katua. Vielä pari riuhtaisua ja Figaro oli vapaa. Eikä se jäänyt odottamaan. Pitkin, vetävin askelein se lähti juoksemaan. Sen etisevät voimat olivat palanneet ja häntä sulava san se nyt painelı ylös vuoristoon ja vapauteen. Isäntä jäi nimettömään tuijottamaan Figaronsa jälkeen ja lähti sitten kovaa vauhtia hurjasti huutaen juoksemaan villin eläimensä perästä. Mutta lihava kun oli, ei hän pitkälle jaksanut, vaan jäi hengästyneenä sadattelemaan erääseen kadunkulmaan. Ja selvää on, että hänen ympärilleen pian kerääntyi suuri ihmisjoukko.