Oiva Paloheimo : Levoton lapsuus

Oiva Paloheimo on syntynyt Tampereella 1910 kauppiaan poikana. Isältään, epäisoviraniselta liikemiesboheemilta, Paloheimo sanoo perineensä iloisuuden, levottoman kaaosedunjanous ja taiteellisen ihmisen huonot hermot; äitiä korvasivat kodissa aluksi vähemmän hoitajat. Isänsä kuoleman jälkeen Paloheimo siirtyi 9-vuotiaana tätinsä hoiviin Kangaslalle maalaiskylään rauhallisempaa elämää viettämään. Nuoruusvuosinaan hän muutti Helsinkiin. Paloheimo tuli 20-vuotiaana opiskelijalehden sanomalehtimie- heksi, mutta rahalliset vaikeudet pakottivat hänet jättämään Yhteiskoulun ku- luistaan riippuvaisena. Kirjailijana hän alkoi todellisen boheemihevärin tuttavapiiriolossaan, joka muodostui ajan parhaista kirjallisist ja taiteil- set piirit. Tänä aikana syntyi myös esikoisteos, runokokoelma Vaeltava lauluja (1931), jonka aiheita nivaavat elämänusko ja rakkaus. Jo paljon aikaisemmalta kaudelta: jo 9-vuotiaana Paloheimo oli kirjoittanut veijari- näytelmän nimeltä 'Kauppiaita' — kirjallinen ensidebyytti oli sitten puo- tuttanut 1934 antologiassa 'Nuoret runoilijat'. Vasta 40-luvulla Paloheimö alkoi säännöllisen kirjailijatyönsä. Tämän pärin vain Viisassa Paloheimossa ovat vailussuuden epäisovarmuus ja liikkuvuus yhä tallella, mutta niiden taustana on nyt elämänmyönteinen vakaa paine, olkoon kirjailijan ote sitten kipuvarvin satirinen tai herkin lyyrinen. — Esikois- teosta seurasi seitsemän vuoden tauon jälkeen hänen ensimmäinen romaaninsa (1942), joka merkitsi kirjailijan läpimurtoa. M.yöhemmässä tuotannossaan Paloheimo on esiintynyt melkein kaikilla sanataiteen alueilla runokokoelmissa Eijelentyö jäl (1943), Puu kasvaa sirrati (1944) ja Päivä ja iloisen vaikea (1946), proosateina Romaanissa Pali (1946), Läppako (1949), Rattoisten Evesliitys (1952), Pääriettä (1956) ja Runo- seikka (1958), novellikokoelmissa Teneri särkynyt sade (1948), Ongella öllh (1953) ja Salonet (1959) sekä paljon muistettavaa tarinoissa sadussa Tärinän (1951), aforistisikka kokoelmissa Onnelliska (1919) ja pakinoitssarja Läppä paisteessa (1959). Tuotantonsa pääpainon on vähitellen siirtynyt proosaan, jossa Paloheimon älyläs, lyyris-draamaristinen tyyli on erityisesti novelliselta tuotantikimalteleva tuloksia.