Oiva Paloheimo : Palaa ne linnut vielä

Oiva Paloheimo ottaa kantaa asioihin oivapaloheimomaisella tavalla, toteaa vihaiset nuoret miehet sydämellisiksi hauskoiksi älykkäiksi ja silloin hän jo voikin mutitta mutkitta lukea itsensä heidän joukkoonsa. Mutta hän kertoo myös lukeneensa yksitoista nykyrunokirjaa ja ollesna menethymäisillään xsihen selluloosaan ja paperiseen tuskaan, kunnes Nalle Puh runoillaan auttoi häntä toipumaan. Hän ruotii vapaata mittaa, etsii kadottamaansa runoa, muistelee nuoruuttaa ja kuvittelee kuinka olisi käynyt, jos uljas prinssi ei olisi osunut Ruususen valtakuntaan. Hän pystyy tulemaan lapsen kaltaiseksi ja puhelemaan pienen tyttärensä kanssa viisaita muuttolinnuista. Ja lopuksi hän selvyyden vuoksi ilmoittaa:

Jos joku luulee
kuulee naapuriltaan
tai päättää omiin päin
että tämän kirjan sivut
ovat täynnään
hävyttömyyksiä,
pakinoita,
runoutta,
viisautta
tai viisastelua,
niin hän ei tunne itseään.

Mutta Oiva Paloheimon me kaikki kyllä tunnemme tästä kokoelmasta. Palatessaan takaisin runon pariin hän on entisellään: hän on tahallaan kuin musta lammas, häijy ja siekailematon ja hauska, mutta hän näkee yhä muuttolinnut, on lapsenmielinen ja herkkä, uskaltaa ihan ujostelematta olla tunteellinenkin.