Oiva Paloheimo : Palaa ne linnut vielä : runoja

Oiva Paloheimo ottaa kantaa asioihin oivapaloheimomaisella tavalla, toteaa vihaiset nuoret miehet sydämellisiksi hauskoksi älykkäiksi ja silloin hän jo voikin muitta mutkitta lukea itsensä heidän joukkoonsa. Mutta hän kertoo myös lukeneensa yksitoista nykyrunokirjaa ja ollen­sa menetyksellään xiishen selluloosaan ja paperiseen tuskaan, kunnes Nalle Puh runollaan auttoi häntä toipumaan. Hän ruotii vapaata mittaa, etsii kadottamaansa runoa, muistelee nuoruutta ja kuvittelee kuinka olisi käynyt, jos uljas prinssi ei olisi osunut Ruususen valtakuntaan. Hän pystyy tulemaan lapsen kaltaiseksi ja puhelemaan pienen tyttärensä kanssa viisaasti muuttolinnuista. Ja lopuksi hän selyyden vuoksi ilmoittaa:

Jos joku luulee
kuulee naapuriltaan
tai päättää omin päin
että tämän kirjasen sivut
ovat täynnänsä
hävyttömyyksiä,
pakinoita,
runoutta,
viisautta
tai viisastelua,
niin hän ei tunne itseään.

Mutta Oiva Paloheimon me kaikki kyllä tunnemme tästä kokoelmasta. Palatessaan takaisin runon pariin hän on entisellään: hän on tahallaankin musta lammas, häijy ja siekailematon ja hauska, mutta hän näkee yhä muuttolinnut, on lapsenmielinen ja herkkä, uskaltaa ihan ujostelematta olla tunteellinenkin.