Oiva Paloheimo : Ratsastus Eedeniin

Olva Paloheimo on poikkeuksellisen omaleimainen sekä runon että proosan viljelijänä; nerokkuudesta on toistuvasti puhuttu hänen nimensä yhteydessä. Hänen uusin romaaninsa on sisäisesti kypsyneen ja keinonsa hallitsevan tekijän työtä. Omaperäinen elämänfilosofia ja symboliikka, jotka tuskin avautuvat ensi lukemalta, mieltävirkistäen rohkea lento, jossa on kosmillisuuden tuntua, räiskyvä aforistiikka, joka parhaimmillaan häikädyttää ja piristää, kuulas runollisuus ja lämmin huumori, jotka ihastuttavat ja liikuttavat, yhtyvät siinä taiteelliseksi kokonaisuudeksi.

Romaanin päähenkilönä on luutnantti William Andersson, joka haavoituttuaan kohtalokkaasti sodassa ei-kenenkaan maalla saa siirron Kuoleman leiriin, ei-kenenkaan taivaaseen. Tämä taivas on luutnantin näkemyksessä pakanallinen, ja koska se on kuolemanklepon perustama ja itsekkyyden asuttama, vallitsee siellä suuri neuvottomuus ja epäyhteinäisyys. Se on ei-kenenään ja kenen-tahansa taivas, jossa ei ole mitään valmiina, ja riippuu kokonaan ihmisestä itsestään, millainen on sen kolkous tai sen autuaallisuus.

Ratsastaessaan mustalla orillaan läpi taivaan luutnantti Andersson etsii koko ajan itseään ja omaa enkeliään. Kumpikin löytyy. Mutta löytääkseen jälkimmäisen hänen oli ensin päästävä selvyyteen itsestään ja tehtävä til kaksoisminänsä, valkoisella orillaan ratsastavan ratsastajan ja pukinjalkaisen valtaajan Toisen kanssa. Taivaankauniin enkelin, Angelikan, löytämisestä ja kiihmaisesta on kuitenkin kohtaloksi seurau. Jumala karkottaa heidät molemmat paratiisista.