Olavi Paavolainen (toim.) : Parhaat suomalaiset radiokuunnelmat 1948-1949

Parhaat suomalaiset radiokuunnelmat 1948–1949

Tämän kirjan sivuilla esiäytyy suomalaiselle lukijakunnalle kirjallisuudenlajeista nuorin: radiokuunnelma. Muutamassa vuodessa se yleisradion ohjelmanumerona on kehittynyt suuren yleisön suosikiksi — Gallup-tutkimusten mukaan kuunnelmilla on vakiintunen kuulijakunta, joka on laajempi kuin urheiluselostusten ja toivekonserttien keskimääräinen kuuntelijamäärä. On myös ollut havaittavissa, miten ripeästi suomalainen kuunnelma on viime vuosina kehittynyt irti orjallisista näytelmällisyydestä, oma ilmaisukeinovalikojan viljelykseksi, ja huomaamattomat esteettisetkin mitat täyttäväksi ihmiskuvauksen taiteeksi.

Yleisradion teatteripäällikkö Olavi Paavolainen, joka on kuunnelman vakiutunen kaksoisroolin edustajana viime vuosien kuunnelmissa. Niiden aihe- ja sisältömaailma on vaihteleva: nykyisemmin virtaavat todellisuuden tosikonaiskonfliktien jännitteet, rikos tai rakkaus, avoilidon tai yhteiskunnan ristiriidat, kuvaustapa milloin hillitty, milloin väkevä dramaattinen. Eräät niistä ovat sellaisenaan esitettävissä myös näyttämöllä. Ihminen on kaiken näiden kuunnelmain keskuksena, ihminen kaikessa rumman-kauniin-ra'an-herkässä inhimillisyydessään. Kirjoittajat ovat enimmäkseen nimikuuluja kirjailijoita; mutta joukossa on myös ensikertalainen, nuori Leo Apo, jonka kahdessa kuunnelmarunossa merkillinen unen ja kuoleman mystiikka läpäisee arkitodellisuuden harmaat puitteet.

Skandinaviassa ja anglosaksisissa maissa kuunnelmakirjallisuudella on jo vakiintunut asema. Radiokuuntelijat, joilta osa parhaista suomalaisista kuunnelmista on jäänyt kuulematta tai jotka haluavat palata jonkin ajatuksista herättävän kuunnelman ääreen, kokevat varmaan mieluisan yllätyksen: kuunnelma tehoaa tutkimattomalla mieltä syvästi koskettavaksi kuten kulttuuri.