Olavi Paavolainen : Synkkä yksinpuhelu : päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944

Takakansi

12.7.1941 Harhailemme pitkään metsässä. Puupylväissä loistaa Ylipäällikön uusi päiväkäsky. "Karjalan vapaus ja suuri Suomi välkkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä." Mutta korkeita sanoja vastapäätä makaa sammalikossa havuilla ohuesti peitetty karkea puulaatikko, joka sisältää korpraali Arvi Eskelisen jäännökset ja jonka kannelle on jollekin naiselle osoitettu vakavankainen, harmaaseen paperiin kääritty paketti.

23.9.1941 Syksyn sumu nousee verkalleen Aunuksen lakeuden nummi- ja viljelysmaiseman. Uusista hiipivät esiin likaiset, harmaat taloryhmät, takaavat viljapellot, ulottuvat kosteaat, leikatut viljapellot, pienet, matalarantaiset, suolaiset järvet.

29.4.1943 Amerikka painostaa – Saksa uhkaa – Ruotsi antaa neuvoja – AKS ja IKL puivat nyrkkiä – kotirintama uhoo sotaväsymystä... Totisesti olemme nykyään liemessä.

8.2.1944 Mitä auttavat Suomen "strategiset rajat" Itä-Karjalassa ja Syväällä sinä päivänä, jolloin puna-armeija seisoo koko Suomenlahden rannalla ja mahdollisesti Rajajoella?

Kompassi näyttää suuntaa, samoin KOMPASSIKIRJAT – niistä löydät parhaat ja kiintoisimmat kaunokirjallisuuden valio­teokset sekä viimeiset tutkimustulokset sisältävät haku- ja tietoteokset.

Esittely

23.6.1941 Juhannusaatto. Miten huumaavan epätodelliselta sota tuntuukaan tällaisena säkenöivän kauniina päivänä. Miten vaikeata mahtaakaan miehille olla sen tajuaminen, miehille, joille talvisodasta saakka taistelu ja kuolemanvaara on yhdistynyt lumen ja jään ja tulipalopakkasen mielikuvaan. Sotaa sireenien aikaan...

Palvelukseenastumismääräys on pudonnut postiluukusta kuusi päivää aikaisemmin. Olavi Paavolainen kirjoittaa sotapäiväkirjansa ensimmäisiä sivuja Vilppulassa, jonne hänet on komennettu propagandajoukkojen kokoamista varten. Ympärillä on innostuneita miehiä, jotka ovat lähdössä tekemään historiaa, valtaamaan takaisin Karjalaa ja luomaan Suur-Suomena.

Sukupolvensa johtaviin kulttuurihahmoihin kuulunut Olavi Paavolainen (1903-1964) julkaisi sotapäiväkirjansa 1946 nimellä Synkkä yksinpuhelu. Esteetikkona ja tyylivirtuoosina hän kuvaa ainutlaatuisella tavalla rakasta karjalaismaisemaansa sodan näyttämönä. Paljon matkustelleena kosmopoliittina hän näkee tapahtumat laajemmissa yhteyksissä. Teoksen kriittistä asennetta arvosteltiin aikanaan ankarasti ja kirjoittajaa syytettiin jälkiviisaudesta.