Olavi Siippainen : Ylistän rakkautta

Harva teos on meillä saanut niin loistavia arvosteluja kuin Olavi Siippaisen viime keväänä ilmestynyt sotanovellikokoelma »Loppuun saakka». Nämä itsenäisen taiteilijanäkemyksen kannattamat luotaukset rintamiestemme sielunelämään tunnustettiin yksimielisesti sotakirjallisuutemme syvällisimmiksi ja taiteellisesti vakuuttavimmiksi kertomatuotteiksi, samalla kun ne hankkivat tekijälleen johtoaseman nuorimman kirjailijapolvemme prosaistien joukossa.

Nyt Olavi Siippainen — joka alkuaan oli lyyrikko — on kirjoittanut runokokoelman »Ylistän rakkautta», jonka voi sanoa tulevan suoran rintaman etulinjoilta. Näissä kokoelmaden sisäisten kokemusten hehkuttamissa runoissa tämä älykäs työläisrunous edustaa tietä suhtautteiden omaan menneisyyteensä, entisiin ajatuksiinsa, siihen kannasanaan, jonka jäseneksi ja tulkiksi hän itsensä tuntee, sotaan, isänmaahan ja koko ihmiselämän perusarvoihin. Se on karmaisevan rehellinen runokirja, jonka säkeistä kaikuu aito sydämensäni, jonka ajatukset kantavat kauas kunnian ja kuoleman kenttien yli ja jonka sanontaa siivittää kypsä runollinen ilmaisukyky. Sodan myrskyn ja veristen pyörteiden keskellä tekijä kohottaa inhimillisyyden ja ihmisrakkauden lipun ja julistaa elämää luovien ja suojaavien voimien voittoa kuolemasta ja tuhosta.