Onnen aika? : valoja ja varjoja 1950-luvulla

Takakansi
Kellohameet ja purkkapallot, Olavi Virta ja Armi Kuusela, olympiakisat ja Coca-Cola. 1950-luvun Suomi on esitetty sotavuosien jälkeen heinapelon tuoksuisena onnenmaana, mutta vuosikymmeneen kuuluu varjojakin: taloudellinen epävarmuus, asuntopula, sotatraumat ja suvaitsemattomuus.
ONNEN AIKA? kyseenalaistaa purkkapalloromantiikan ja lähestyy 1950-lukua arjen näkökulmasta. Suurin osa suomalaisista eli edelleen maaseudulla, mutta maatalouden kehittyessä kylät tyhjenivät ja kaupungeissa asuttiin ahtaasti. 1950-luku muistetaan myös kotirouvien vuosikymmenenä, mutta perinteiset sukupuoliroolit alkoivat murtumassa, kun yhä useammat naiset menivät palkkatöihin.
Runsaasti kuvitettu ONNEN AIKA? kutsuu pohtimaan, miksi menne Mä 1950-luvun idyllisenä ajanjaksona ja millainen sodan jälkeinen vuosikymmen todellisuudessa oli. Erilaiset muistot ja kertomukset muodostavat värikkään, elävän kuvan – varjopuolia unohtamatta.

Etnologi Kirsi-Maria Hytönen ja historiotsija Keijo Rantanen ovat erikoistuneet toisen maailmansodan ja sen jälkeisten vuosikymmenten työelämän historiaan.

Esittely
Kellohameet ja purkkapallot, Olavi Virta ja Armi Kuusela, olympiakisat ja Coca-Cola. 1950-luvun Suomi on esitetty sotavuosien jälkeen heinäpellon tuoksuisena onnenmaana; usein puhutaan viattomuudenkin ajasta. Mutta vuosikymmeneen kuuluu varjojakin: taloudellinen epävarmuus, asunnottomuus, sotatraumat ja suvaitsemattomuus.

Onnen vuodet? kyseenalaistaa purkkapallonostalgian ja lähestyy 1950-lukua arjen näkökulmasta. Suuri osa väestöstä asui edelleen maaseudulla, mutta maaltamuuton kiihtyessä kylät tyhjenivät ja asuntopula kaupungeissa kasvoi. Elettiin myös perinteisten sukupuoliroolien murtumisen aikaa: 1950-luku muistetaan kotirouvien vuosikymmenenä, mutta yhä useammat naiset alkoivat käyttää pitkiä housuja - tulossa oli tasa-arvokeskustelun uusi aalto.

Runsaasti kuvitettu Onnen vuodet? kutsuu pohtimaan, miksi näemme 1950-luvun onnellisena aikana. Erilaiset muistot ja kertomukset muodostavat värikkään, elävän kuvan - varjopuolia unohtamatta.