Osamu Dazai : Ei enää ihminen

Osamu Dazai (1909-1948) ehti kirjoittaa vain muutamia novellikokoelmia sekä romaanit 'Ei enää ihminen' (1937) ja 'Laskettava aurinko' (1947), mutta nämä teokset kuuluvat vuosisatamme japanilaisen kirjallisuuden merkkisaavutuksiin. 'Laskettava auringossa' Dazai kuvaa maansa aristokratian murenemista sodanjälkeisessä uudistuvassa Japanissa, ja niin kuin Naoji, eräs kirjan päähenkilöistä, Dazai ajautui itsemurhaan. Sivullisuuden ja heitteleillä olemisen ongelmalla hän käsittelee myös teoksessaan Ei enää ihminen, tällä kertaa 30-luvun Japanin yhteiskunnallisia ja in-tellektuaalisia virtauksia vasten. Teos rakentuu kolmesta muisti-kirjasta, joissa Yōzo, koillisjapanilaisen ylimyssperheen poika, hahmottaa henkiseen tyhjiöön päätyvän kehityskulkunsa selvä- näköisesti ja läpeensä aidosti. Yōzossa Dazai on kuvannut herkkää ja tietoista, itsetuntonsa lähes po-honellistä ihmistä, jolle ihmisenä oleminen näyttäytyy vähitellen ylivoimaiseksi tehtäväksi. Myös yksilön ja yhteiskunnan välisten suhteiden erittelynä 'Ei enää ihminen' on kaikessa ajattomuudessaan varsin ajankohtainen teos.