Oskarin kujeet

Eräänä päivänä äiti oli hermostunut pojan alinomaisiin kyselyihin ja tiuskaisi:
— Älä aina kysele niin hirveän paljon!
Oskari vaikeni, näytti miettivältä, ja avasi sitten taas suunsa puolustautuakseen:
— Mutta äiti, kun minä olen niin uusi tässä maailmassa.

Päivänä muutamana Oskari juoksi touhukkaana hiekkalatikolta sisälle ja kysyi äidiltään hengästyneenä:
— Äiti, onko Jumala sairas?
— Mitä sinä hourit, lapseni?
— No kun Liisa sanoi äsken, että Jumala on kutsunut luokseen tohtori Lampsen.

Opettajatar: — Mikä eläin kiintyy parhaiten ihmiseen?
Oskari: — Liimato.

Oskari on pojanvesseli, jolla on oivalluksia, hän ei juuri jää sanattomaksi. Joskus hän pamauttaa nasevia, mutta vähemmän mairittelevia totuuksia aikuisille. Hänen ympärillään oleva maailma on täynnä jännittäviä asioita, ja hän tekee niistä teräviä havaintoja ja huvittavia johtopäätöksiä, ja puolensa hän pitää aina. Oskarin elämä on värikästä ja vauhdikasta, sellaista kuin vain oskarinkokoisilla voi olla.