Osmo Apunen : Silmän politiikkaa : Ulkopoliittinen instituutti 1961-2006

Takakansi

Suomen turvallisuuspolitiikka kylmän sodan aikana ja sen jälkeen: mistä voitiin puhua ja mistä ei?

Ulkopoliittinen instituutti perustettiin 1961 tukemaan J. K. Paasikiven ja Urho Kekkosen ulkopoliittista linjaa. Neuvostoliiton hajoamisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen instituutti ryhtyi etsimään sille vaihtoehtoja. Neljässä vuosikymmenessä se kasvoi kansainväliset mitat täyttäväksi tutkimuslaitokseksi. Instituutti kokosi johtavat ulko- ja puolustuspolitiikan tutkijat ja tekijät pohtimaan, mitä turvallisuuspolitiikka tarkoittaa jännitteiden aikakaudella, miten puolueettomuus ja hyvät idänsuhteet sovitetaan yhteen, miten Suomi ulottaa puolueettomuutensa uudessa Euroopassa ja rakentaa suhteitaan Atlantin yli.

Instituutin asiantuntijoina tutkijoiden oli harkittava, kuinka lähelle politiikkaa he voisivat mennä itsenäisyyttään menettämättä ja totuudesta tinkimättä.

Silmän politiikkaa ottaa kantaa siihen, miten vapaa keskustelu ja virallinen ulkopolitiikka yritettiin sovittaa yhteen.

Oliko suomalainen tutkijayhteisö rähmällään kylmän sodan aikana? Entä miten se käytti sanomisen vapauttaan sen jälkeen?

Emeritusprofessori Osmo Apunen toimi Ulkopoliittisen instituutin johtajana 1965–1972 ja kansainvälisen politiikan professorina Tampereen yliopistossa 1973–2003.

Esittely

Ulkopoliittinen instituutti perustettiin 1961 tukemaan J. K. Paasikiven ja Urho Kekkosen ulkopoliittista linjaa. Neuvostoliiton hajoamisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen instituutti ryhtyi etsimään vaihtoehtoja, ja neljässä vuosikymmenessä se kasvoi kansainväliset mitat täyttäväksi tutkimuslaitokseksi.

Silmän politiikkaa ottaa kantaa siihen, miten vapaa keskustelu ja virallinen ulkopolitiikka yritettiin sovittaa yhteen kylmän sodan aikana. Oliko Suomi rähmällään? Suomettuiko maan tutkijakunta, ja oliko tieteellinen keskustelu vain ja ainoastaan poliittista liturgiaa?