Osmo Maksimainen : Häivähdys ihmisestä

Kirjan alussa vanhat ystävykset tapaavat alkukesästä terassilla sattumalta toisensa. Ennemmin tai myöhemmin tällaisissa kohtaamisissa puheen aiheeksi nousevat menneet hyvät ajat, jolla yleensä tarkoitetaan yhteisiä nuoruusvuosia. Nyt toinen kyseenalaistaa tuon sanonnan kysymällä 'olivatko ne niin hyviä aikoja?' Hänellä on ehkä omasta tilanteestaan johtuen tarve muistella ja pohdiskella maallisen vaelluksensa kipupisteitä, arvoja ja muita elämäänsä vaikuttaneita tekijöitä. Kesän aikana he ehtivät yhdessä käsittelemään monia iloisia, kipeitä ja turhan usein suomalaiselle miehelle vaikeasti käsiteltäviä asioita.

Vakavampien asioiden ohella he kevennykseksi osin kieli poskessa pohdiskelevat yhteiskunnan menoa, joten instituutiot ja poliitikot saavat teoksessa ansaitsemansa kohtelun.

Kirjan läpikantavana teemana on nuoruuden muistoista kumpuava tummien silmien aiheuttama rakkaustarina, todellinen tai illuusio, se jääköön lukijan harkittavaksi.

Kirjoittaja on pitkän työ- ja elämänkokemuksen pohjalta ihmisen elämästä ja yhteiskunnan kehityksestä teräviä havaintoja tekevä ja kirjoittava henkilö. Totuudesta hän kirjoittaa ja sitä etsii, vaikkei usko sitä löytävän. Yhtä vähän hän uskoo totuuden löytäneen väitteisiin heidän totta puhuvan. Ihmismielen syvyyksiin hän rohkeasti sukeltaa, mutta vain syvyyteen, josta paluu pinnalle on aina mahdollinen. Kipeät aiheet eivät hänelle ole vieraita, mutta miten henkilökohtaisia ne ovat, se jää aina lukijan harkittavaksi. Kivääriin hän on tarttunut, mutta pitää huumoria parhaimpana käytettävissä olevana aseena. Kun kirjojen kantavana teemana yleensä on sota, rikos, tai rakkaus, hän aina teemaksi valitsee jälkimmäisen, koska se aiheena hänen mielestään on haastavin ja kiehtovin.