Osmo Maksimainen : Menneen talven lumia

Menneen talven lumia on kirjoittajan kuudes teos, jossa aktiivisesti aikamme menoa ja uutisvirtaa seuraava elämäntapaeläkeläinen edelleen kuvaa sarkasmia, ironiaa ja hieman vinoa huumoria tavoittelevalla tyylillään aikamme kummallisuuksia.

Johtuneeko iästä ja hieman nostalgisesta ja melankolisesta luonteesta, että tässäkin teoksessa kirjoittajan ajatus myös säännöllisesti karkaa aiemmista teoksista tuttujen sivupersoonien, Max, Timo ja Esko, kautta menneiden aikojen tapahtumiin vuosien ja vuosikymmenten taakse. Mikä niissä on faktaa ja mikä fiktiota, sitä ei kirjoittajakaan varmuudella muista, joten se jääköön jälleen vapaasti lukijan harkittavaksi.

Kirjoittaja on pitkän työ- ja elämänkokemuksen pohjalta ihmisen elämästä ja yhteiskunnan kehityksestä teräviä havaintoja tekevä ja kirjoittava henkilö. Totuudesta hän kirjoittaa ja sitä etsii, vaikkei usko sitä löytävän. Yhtä vähän hän uskoo totuuden löytäneen väitteisiin heidän totta puhuvan. Ihmismielen syvyyksiin hän rohkeasti sukeltaa, mutta vain syvyyteen, josta paluu pinnalle on aina mahdollinen. Kipeät aiheet eivät hänelle ole vieraita, mutta miten henkilökohtaisia ne ovat, se jää aina lukijan harkittavaksi. Kivääriin hän on tarttunut, mutta pitää huumoria parhaimpana käytettävissä olevana aseena. Kun kirjojen kantavana teemana yleensä on sota, rikos, tai rakkaus, hän aina teemaksi valitsee jälkimmäisen, koska se aiheena hänen mielestään on haastavin ja kiehtovin.