Outi Pakkanen : Tarjoilija, pyyhkikää taulu

Ylioppilaskeväänä he olivat vannoneet, että pitäisivät säännöllisesti yhteyttä toisiinsa. Eihän jenginsä ei voisi hajota. Nyt he kokoontuvat ensimmäiseen luokkakokoukseensa – kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Paljon on muuttunut, eikä oikeastaan mitään. Luokan kaunotar Elisa Lindh on yhä kaunotar, luokan hurmuri Pertti Pekkalan hymy on yhä valloittavin ja charmikkain. Vain Harri tuntuu kokeneen täydellisen "muodonmuutoksen": "sammakoksi" muuttuneesta papinpojasta on tullut räväisivänä toimittaja. Luokkakokous sujuu niin kuin pitääkin: muistellaan menneitä, kerrotaan kaskuja opettajista, tullaan humalaan ja lopulta ennen lähtdään jatkoille – tällä kertaa Pertin luokse syömään rapuja. Siellä tapahtumat saavat äkkikäänteen. Yksi joukosta surmataan raa'asti. Aamuksi suunniteltu silliaamiainen vaihtuu poliisikuulusteluiksi. Sitten soi puhelin yhden juhlissa mukana olleen kotona ja nauhalta kuuluu hidastettu ääni: "Mitä tapahtui helmikuun viimeisenä lauantaina vuonna 1965?" Se oli ollut ylioppilaskirjoitusten vuosi. Lauantaisin he olivat pitäneet bileitä – koko sama vanha jengi. Mutta mitä tärkeätä oli tapahtunut? Ja kenelle?