P. G. Wodehouse : Piccadillyn Jim

Jimmy Crocker oli mätämuna. Tätä mieltä olivat ainakin hänen äitipuolensa Mrs. Eugenia Crocker, tämän sisar Mrs. Nesta Ford Pett ja, lehtiotsikoista päätellen, pääosa Englannin ja Amerikan lehtimiehiä. Erikoisesti oli tätä mieltä Ann Chester, jonka nuoreen mieleen samainen Jimmy Crocker oli jättänyt kirvelevän haavan. Ja lopulta itse Jimmykin totesi, että hän oli mätämuna.

Oli siis ryhdyttävä toimenpiteisiin. Oli hankittava työtä, jätettävä tuo niin viehättävä elämä rikkaan äitipuolen rahoilla. Jimmy oli jo saanut tarpeeksi pahaa aikaan: hänen hurjapäisuutensa oli syynä siihen, että hänen kelpo isänsä ei jaksanut enää pitkään aikaan saisi nähdä lempileipäänsä pesäpalloa. Eikä Ann Chesterin käsittämätön, vihastakin vihaa helpommaksi se, ettei Jimmyllä ollut aavistustakaan, miksi hän oli sen ansainnut. Ann Chester taas vain viittasi salaperäiseen nuuteen. Ja punatukkainen.

Ilmeni siis, että Jimmy — salanimen turvin — tarjoutui auttamaan Annia tämän suuressa, nerokkaassa suunnitelmassa: miten Ogdenista tehdään ihminen. Tämä nuori heittiö oli määrä ryöstää ja kuljettaa koiratarhaan, missä hän saisi nauttia samaa hoitoa kuin hemmotellut koirat: paljon liikuntoa, vähän ruokaa.

Sitten matkaan tuli mutkia. Ja juuri nämä mutkat tekevät Wodehousen romaanit niin verrattoman riemukkaiksi.