P. Mustapää : Jäähyväiset Arkadialle

Vain harvaa runoteosta on meillä niin hartaasti odotettu kuin P. Mustapään kolmatta kokoelmaa. »Jäähyväiset Arkadialle» on tämän odotuksen loistava toteutus. Mustapään runouden hallitsevat linjat ovat siinä kohonneet ehyeksi ja suuripiirteiseksi synteesiksi, ja uusia sävelsuonia on puhjen nut esiin kuluneiden kohtalokkaiden vuosien elämyksistä. Kokoelman leimahtelevissa poljennoissa ja harvinais­ta miehistä lämpöä hehkuvissa säkeissä soivat elämän keskivaihepn kirkkaat, voimakkaat soinnut jälleen. Mustapään harvinaisen laaja aihialue ulottuu hämyisistä kesäöistä, jolloin lukkiverkot virittäyät ja lepakot lehuvat kuulteu­ teiden yllä, ja hymyilevistä aamuista, jolloin läkkiseppä Lindblad sanoo huomenta kissalleen, levein siveltimin maalattuihin kyläballadeihin, — klassillisiin synrbleihin kätkeytyvästä tunnustuslyriikasta runoi­hin, joissa taistelt evan Suomen ja nykyisen ajan perustunnot ovat saaneet tulisesti eletyn, miehekkään suoran ilmauksen. Hänen runoissaan on myös raikasta huomoria ja toisaalta kaiho­mieltä, niiden muotokieli on rikasta ja tarvittaessa jalostuneen yksinkertaista.