Paavo Haavikko : Lasi Claudius Civiliksen salaliittolaisten pöydällä : kolme novellia

Paavo Haavikon kertomataiteesta jäävät ensisijaisesti mieleen ihmiset. Tilanteet, toiminta luovat yhteisön taustaa vasten ihmishahmoja, läheltä ja kaukaa ja niin monelta puolen nähtyjä kuin heidän luonteensa ja sijansa yhteisössä suinkin sallivat. Romaani »Yksityisiä asioita» lienee useimpien lukijain muistissa yhtä kuin sen nimetön, ahdistunut, sitkeä kertojaminä; »Toinen taivas ja maa» raitielltaan järkkyneen, järkyttävän naisen muotokuvina, myötätuntoinen ja luja; »Vuodek yhtä kuin Väinö, lähimmäsistään melkein kuulumattomiin ajautunut, katkelmiksi hajonnut miehen jäännös.

PAAVO HAAVIKKO
LASI CLAUDIUS CIVILIKSEN SÄÄLAILLITOLAISTEN PÖYDÄLLÄ

Näille romaanien kolmelle päähenkilölle oli osallistuminen yhteiseen elämään vaikeinta, vaikeimpi mahdollisuus. »Lasi. Claudius Civiliksen salaliittolaisten pöydällä» -kokoelman ihmiset sitä vastoin elävät yhteistä elämää: se on keskeistä sekä heidän itsensä että kerronnan kannalta. Viimeinen novelli »Pitkiä naisia» on monivaiheinen kuvaus siitä, miten sodasta palaava mies, aluksi yhä levoton ja kiertelevä, juurtuu takaisin seutuunsa, mukautuu elämän menoon, asettuu ihmissuhteisiin, perustaa kodin. »Arkkitehti» näyttää sikemmin ihmisiä joita on tapana sanoa sivistyneistöksi, vierailuilla, työssä, keskellä kaupunkilaista kuhinaa. Novelli on pääosaltaan herkkäkuuloisesti tavoitettua vuoropuhetta, joukossa muutama huikea keskustelumonologi, mutta sisintä ovat epäilemättä päähenkilöin intensiiviset suhteet vaimoihin ja perheeseen. Ensimmäinen novelli »Lumeton aika» antaa aikaperspektiivin tulevaisuuteen, joka on jo mennyt ohi: taitava minäkertoja Kuusiniemi on poliittinen henkilö, joka muistelmapalassaan välähdyttä hetkeksi näkyviin miten hän ja lähimmät muut elivät suojaesäv aikaa ennen kuin alkoivat tehdä historiaa.