Paavo Kallio (toim.) : Ruissalo : luontoa ja kulttuuria

Ruissalo on palanen etelää Pohjolassa. Eteläläisyys näkyy kittamien mutkaisissa oksissa ja kuuluu eteläisten lintujen lauluna. Se mönkii lehtikarikkeiden joukossa ja hiipii sienirihmioina lehtohumuksen sisällä. Suomen vahvimman ihmiasvaikutuksen alueella näkyy ihmisen toiminta myös häiriötekijänä. Keuhkojäkälä on lakannut koristamasta tammen runkoa ja raidan karve on sairas. Toisaalta meren organismit osoittavat jo ihmisen ponnistelujen merkityksen. Ihminen voi pysäyttää saasteen leviämisen kun on pakko. Ja jos ihminen edellen toimii viisaasti, voi seuraava sukupolvi taas nähdä keuhkojäkälien röyhelöjen koristavan Choraeuksen lähteen ympäristöä.

Ruissalo on myös ollut Suomen historian pienoisnäyttämönä. Tammien ikäpolvirakenne kuvastaa elinkeinoelämän muutoksia, ja iso vihä, Krimin sota ja viimeisen maailmanpalon merkit näkyvät maisemassa.

Ruissaloa sanotaan myös Pohjois-Euroopan luonnonmuseoksi. Etelän rakennuskulttuuri piirtyy huviloiden fasadeissa ja eksotisissa artkitektuurisissa tyyleissä. Ihmisellä näyttää olevan viisautta säilyttää myös tämä kulttuuriamme rikastuttava tekijä seuraaville sukupolville.