Paavo Rantanen : Suomi kaltevalla pinnalla : välirauhasta jatkosotaan

Takakansi

Talvisodasta toipuvan Suomen johto tukeutui Saksaan kiistassa Neuvostoliiton kanssa. Tästä alkoi vääjäämätön luisu uuteen sotaan.

Talvisodan jälkeistä rauhanaikaa kutsuttiin välirauhaksi jo ennen kuin aseet olivat vaienneet. Rauhan kovat ehdot herättivät Suomessa katkeruutta, ja uutta yhteenottoa Neuvostoliiton kanssa pidettiin mahdollisena, jopa todennäköisenä. Tie jatkosotaan ei kuitenkaan ollut suora: viivästien tai itsestään selvä.

Rauhan tultua Suomi oli saarroksissa: Saksa ei ollut vielä aseveli, vaan piti yhä kiinni Neuvostoliiton kanssa tekemästään sopimuksesta. Neuvostoliitto puolestaan sulautti häikäilemättömästi Baltian maat itseensä. Kumpikaan suurvalta ei katsonut hyvällä Pohjoismaiden puolustusyhteistyökaavailuja. Neuvostoliiton ja Suomen tärkeimmäksi kiistakapulaksi nousi Petsamon nikkeli, jota Saksan sotakoneistot himoitsivat, ja kiistasta tuli pahin ongelma Suomen idänsuhteissa. Saksan tuella Suomi uhmasi talvisodan voittajaa, ja monet Saksan nopeaa voittoa odottaneet suomalaiset innostuivat mahdollisuudesta periä vanhoja velkoja suurien korkojen kera.

Suomi kaltevalla pinnalla kertoo uhmailleiden, varovaisuuden ja uhkakuvien värittämästä ajanjaksosta helmikuusta 1940 kesäkuuhun 1941. Ääneen pääsee päiväkirjamerkintöjen ja muiden dokumenttien muodossa suuri määrä poliitikkoja, sotilaita, diplomaattaja ja muita aikalaisia.

Esittely

Talvisodan jälkeistä rauhanaikaa kutsuttiin Suomessa välirauhaksi jo ennen kuin aseet olivat vaienneet. Rauhan kovat ehdot herättivät Suomessa katkeruutta, ja uutta yhteenottoa Neuvostoliiton kanssa pidettiin todennäköisenä. Tie jatkosotaan ei kuitenkaan ollut suoraviivainen tai itsestään selvä.

Rauhan tultua Suomi oli saarroksissa. Saksa ei ollut vielä aseveli, ja Neuvostoliitto taas sulautti häikäilemättömästi Baltian maat itseensä. Kumpikaan suurvalta ei katsonut hyvällä Pohjoismaiden kaavailuja puolustusyhteistyöstä. Niillä oli kuitenkin vaatimuksia Suomelle: Suomi esimerkiksi toimi kauttakulkumaana sekä puna-armeijan että Saksan sotilaille. Suurvaltapolitiikka kärjistyi, kun Saksa kiinnostui englantilaisten hallinnoimasta Petsamon nikkelikaivoksesta. Neuvostoliittokin pyrki samalle apajalle, ja kiistasta tuli pahin ongelma Suomen idänsuhteissa.

Suomi kaltevalla pinnalla kertoo uhmamielen, varovaisuuden ja uhkakuvien värittämästä ajanjaksosta - vääjäämättömästä luisusta kohti uutta sotaa. Samoin kuin Rantasen edellisessä kirjassa Vaikea tie rauhaan lukija pääsee näkemään hyvin läheltä, miten päättäjät toimivat Suomen kohtalonhetkillä. Äänessä ovat päiväkirjamerkintöjen ja muiden dokumenttien kautta poliitikot, sotilaat, diplomaatit ja muut aikalaiset.