Paavo Rintala : Aika ja uni

"Kävelen ja kävelen, yritän päästä takaisin oman elämäni kesken jääneeseen tahtiin, siihen jonka kirjoittamisen kuolema keskeytti, mutta minun musiikkini ei soi, ja tyhjyyttä kumisee tornistaan tuomiokirkon vaski. Kaikki ne joiden luokse saatoin mennä täällä vielä kolmekymmentä vuotta sitten ovat siirtyneet kuolleiden kirjaan, ja ainoat elävät ovat nuoruuteni minät."

Paavo Rintalan nuoruuden kaupunki on Oulu, ja omista muistoista kasvaa vaihe vaiheelta matka halki vuosisatamme painajaisten, sotien ja vainojen. Miljoonien ihmiskohtaloiden joukosta nousevat keskeisiksi vaiennettujen runoilijoiden Anna Ahmatovan ja Marina Tsvetajeva tarinat. Heidän elämänhäviässään yksilöityy aikakauden yhteinen mielenmyrsky. Marina Tsvetajeva on kulkee Prahan, Berliinin ja Pariisin kautta takaisin Neuvostoliittoon, juuret sodan alla. Ensin viedään tytär ja mies, sitten on runoilijan oma vuoro. Jäljet päättyvät vuoteen 1941. Anna Ahmatova vaiennetaan neljäksi vuosikymmeneksi. Hän välttää leirin, hänen poikansa ei. Tuskasta nousevat runot, piirityksessä Leningradissa, Kuokkalan idyllissä Karjalan Kannaksella. Rintala on kirjailijan ymmärryksellä elänyt runojen syntyprosessin, sanojen maagisen tehon. Tänään Anna Ahmatova ja Marina Tsvetajeva ovat entisen Neuvostoliiton arvostetuimmat ja länsimaissa tunnetuimmat runoilijat.