Paavo Rintala : Leningradin kohtalonsinfonia

Syyskuussa 1941 saksalais-suomalainen saartorengas sulkeutui Leningradin ympärille, sillä Hitler esikuntineen oli päättänyt, että »kaupunki oli pyyhkäistävä maan pinnalta». Siviili-ihmiset oli tuhottava tykistötulella, ilmapommituksilla ja nälällä. Saarto kesti 900 päivää. Nälkään ja tykistötuleen kuoli noin 750 000 ihmistä. Leipäannos oli pienimmillään 125 grammaa päivässä, vetistä teestä leiväpa. Mutta Leningrad kesti. Se on yhä maapallon kauneimpia kaupunkeja.

»Nykyaikainen kaupunki ei ole kärsinyt koskaan suurempaa ja pitempää piiritystä. Se oli samalla kertaa koettelemusta, kärsimystä ja sankaruutta, joka saavutti lähes käsityskyvyn yläpuolella olevan ja uljaan rajan. Jopa Neuvostoliitossa Leningradin kohtaloon on kiinnitetty vain vähän huomiota Stalingradin ja Moskovan taisteluile annettuun ylistykseen verrattuna.»

New York Times, Harrison Salisbury

»Siitä oli tuleva suurin kaikista suurista venäläisistä kertomuksista, jotka kuvaavat ihmisen kestävyyttä.»

Russia at War, Alexander Werth