Pablo Neruda : Andien mainingit

Neftali Ricardo Reyes Basoalto syntyi Parralissa, eteläisessä Chilessä 12. kesäkuuta 1904. Hänen isänsä oli veturinkuljettaja, äiti kuoli pojan ollessa kolmivuotias. Poika kirjoitti runoja jo varhain ja 15-vuotiaana hän ensimmäisen kerran käytti kirjailijanimeä Pablo Neruda. Hänen ensimmäisenä voimannäyttönään voidaan pitää rakkausrunojen kokoelmaa vuodelta 1924. Siitä pitäen hänen lyyrinen tuotantonsa oli runsasta ja korkeatasoista — sen huippu lienee 1950 ilmestynyt kokoelma Canto General, jonka tämä Chilen senaatin entinen kommunistinen edustaja kirjoitti maanpaossa. Pablo Neruda kuoli syyskuun 24. vuonna 1973, vajaat kaksi viikkoa sen jälkeen kun hänen ystävänsä ja tukijansa Salvador Allende oli syösty vallasta.

Pablo Neruda on sanonut haluavansa luoda runoutta, jota voi esin sanoa olevan kaikessa inhimillisessä eikä oikeastaan mitään kaihtamatta: 'Niin olkoon se runous, jota etsimme, velvollisuudentuntoisten käsien hapon tavoin syövyttämää, savun ja hien kyllästämää, virtsan- ja liljantuoksuinen ... runous epäpuhdas kuin vaatekappale, kuin ihmisruumis: ruokatahrroja ja häpeällisiä asentoja, ryyppäjä, havaintoja, unta ja valvetta, profetioita, vihan ja rakkauden julistuksia, villejä eläimiä, vilunväristyksiä, idylljeä, poliittisia oppeja, kieltämisiä, epäilyksiä, väitteitä, rasituksia ... Ja älkäämme milloinkaan unohtako melankoliaa, kulunutta sentimenteaalisuutta, unohdetun ihmeellisen arvon ihania, epäpuhaita hedelmiä ... Joka pakenee huonoa makua, lipeää liukkaalla jäällä.'