Päivi Tapola : Kenraalien kirjeet

Takakansi

Suomen armeijaan kuului itsenäisyyden alkuvuosista alkaen useita monipuolisesti sivistyneitä miehiä. Kenraaleista Erik Heinrichs oli kirjailija ja journalisti, Harald Öhqvist juristi, K. L. Oesch lupaava kasvitieteilijä, K. A. Tapola opiskeli lääketiedettä ja A. F. Airo haaveili insinööriksi kouluttautumisesta. Kukaan heistä ei ensin suunnitellut sotilasuraa, mutta sotilaiksi he kaikki päätyivät tärkeimmän päämääränsä, Suomen itsenäisyyden, takia.

Kenraalit kirjoittivat toisilleen, muille ystäville, työtovereilleen ja perheilleen kirjeitä, joissa he käsittelivät armeijaan liittyviä asioita, kuten kehittämistä, koulutusta ja sotatilanteita, mutta myös valtiollista ja poliittista historiaa, moraalisia ja eettisiä kysymyksiä sekä henkilökohtaisia asioita. Teoksessa on myös marsalkka Mannerheimin ja sota-aikamme tunnetuimpien everstien kirjeitä kenraaleille.

Teoksen kirjeenvaihdosta piirtyy esiin monivaiheinen kuva yhden vaikutusvaltaisen piirin näkemyksistä ja pohdinnoista. Samalla valottuvat kenraalien luonteet ja elämänvaiheet. Yleisenä taustana on ajankuva, nyt 90-vuotiaan Suomen merkittävät vaiheet: itsenäistyminen, sotien ajat ja niiden jälkeiset vaikeat vuodet.

Esittely

Suomen kenraalikuntaan kuului sotien aikaan monia erityisen lahjakkaita, sivistyneitä ja opiskelleita miehiä. Tämän on ajateltu osaltaan vaikuttaneen sotamenestykseemme. Kenraalikunnasta Harald Öhquist oli juristi, K. L. (Karl Lennart) Oesch kasvitieteilijä, A. F. (Aksel Fredrik) Airo haaveili insinööriksi kouluttautumisesta, Erik Heinrichs oli kirjailija ja journalisti ja K. A. (Kustaa) Tapola opiskeli lääketiedettä.
Ajatus henkisestä vapaudesta oli heille kaikille hyvin tärkeä ja se saattoi toteutua vain vapaassa maassa. Kun päämäärä, Suomen itsenäisyys, oli saavutettu, maalle täytyi luoda tyhjästä omat puolustusvoimat. Kukaan heistä ei ollut suunnitellut upseerin uraa, mutta he päättivät jäädä rakentamaan ja kehittämään armeijaa.

Nämä miehet kirjoittivat toisilleen, muille ystävilleen ja perheilleen kirjeitä, joissa käsiteltiin armeijaan liittyviä asioita kuten kehitystä, koulutusta ja sotatilanteita, mutta myös valtiollista ja poliittista historiaa, moraalisia ja eettisiä kysymyksiä sekä henkilökohtaisia ihmissuhteita. Teos etenee kronologisesti ja kirjeet nivoutuvat aikansa dramaattisiin vaiheisiin.
Sotien jälkeen isänmaa palkitsi itsenäisyyttämme puolustaneet ja suuria uhrauksia tehneet miehet vähättelyllä, unohtamisella ja syyttämisellä – jopa vankeusrangaistuksilla. Aksel Airo istui vankilassa melkein kolme vuotta, samoin Lennart Oesch. Heidät kuten Erik Heinrichskin ”vapautettiin palveluksesta yleisen edun vuoksi”.
Viime aikoina on tuotu esiin Suomen kenraalikunnan sotien aikaisia suhteita ristiriitojen ja erimielisyyksien kannalta. Monet kenraaleista olivat kuitenkin elinikäisiä ystäviä, jotka tukivat toisiaan monenlaisissa vaiheissa ja vaikeuksissa. Kenraalien kirjeet -teos tuo esiin tätä positiivista puolta.

Kenraalien kirjeet on Päivi Tapolan toinen sotahistorian alaa koskeva teos. Aiemmin on ilmestynyt jalkaväenkenraali K. A. Tapolan elämäkerta Ajan paino.